Message from: Maiju Suurnäkki

JUHANNUSAATTO 19.06.2015

Istun keulatason päässä pelkässä t-paidassa ruskettuneet varpaat roikkuen kohti vettä. Koko meri aukeaa edessäni ja ympärilläni huikean sinisenä ja tyynenä, ei yhtään aaltoa missään, vain pitkä laiska Atlantin maininki heijaa venettä. Pantheran vauhti saa veden kohisemaan unettavasti molemmin puolin keulaa.

Istun yksin keulassa ja koko meri ja maailma on vain minun. Aurinko kimmeltää vedestä ja valkoiset poutapilvet peilautuvat tasaisesta merestä. Vasemmalla puolellani vilahtaa jotakin mustaa, parvi delfiinejä ohittaa veneen matkallaan jonnekin, välittämättä minusta mitään. Kaksi lintua lentelee vedenrajassa etsien syötävää.

Vastaan tulee erilaisia meduusoja, isoja vaaleanpunaisia portugalin sotalaivoja ryhminä sekä yksittäisiä pienempiä ruskeita meduusoja. Nyt tyynessä näen jopa niiden alapuolella olevat lonkerot. Juha on juuri keittänyt aamukahvia ja laittanut kuohuviinin jääkaappiin. Illalla on luvassa lettukestit kuoharin ja kermavaahdon kera.

Aurinkoista ja onnellista Mittumaaria ihan jokaiselle ympäri maailman:-)

Message from: Maiju Suurnäkki

ENEMMÄN AIKAA MERELLÄ 18.06.2015

Matka Bermudalta Azoreille on edennyt pääasiassa keveissä keleissä. Tänään on 15. vuorokausi merellä ja matkaa Azoreiden Hortaan on vain kaksi yötä. Odotamme perille pääsyä kuin lapset joulupukkia: on taas ihanaa nukkua yhdessä samaan aikaan oikeassa sängyssä; on helppoa tehdä ruokaa heilumattomassa keittiössä, missä kaikki käsistä päästettävä ei lähde lentoon tai kieri toiselle puolelle venettä; on nautinnollista päästä kunnon kuumaan heilumattomaan suihkuun; on mukava päästä kävelylle rannalle, tielle, kadulle, ihan mihin vaan; on piristävää tavata muita ihmisiä ja nähdä muutakin kuin merta ja taivasta; on stressitöntä viettää viikko tai kaksi pohtimatta suuremmin tämänhetkistä tuulta ja tulossa oleviaa matalapaineita ja myräkkä-alueita; kulinaristinen toive on, että Azoreilta löytyy hyvä pizzeria tai pihviravintola!

Yhdet ystävämme kehottivat nauttimaan merestä, toiset ystävämme vihjaisivat, että saamme toteuttaa yhden meitä suuremman laivayhtiön mainoslausetta "enemmän aikaa merellä". Molempia näitä on toteutettu, kun eihän täällä muutakaan voi. Meri ja vain meri on kaikkialla ympärillä. Meri näkyy täytenä ympyränä, katsomme mihin suuntaan hyvänsä. Taivaanrannassa meri muuttuu taivaaksi ja mitään muutahan täällä ei ole. Taivaalla liikkuvat pilvet erilaisten tuulien kiidättämänä ja pilvet määräävät, näkyykö taivaalla joka tapauksessa oleva aurinko vai ei. Olen ottanut useana päivänä kuvia tästä meidän maisemasta, tylsää tai sitten ei?

Onneksemme meri ja tuulet ovat olleet meille ystävällisiä valittuamme tämän eteläisen valtaväylän Azoreille. Monet purjehtijat kulkevat perinteisempää pohjoisempaa reittiä peläten tämän eteläisen reitin tuulettomuutta ja saavat valinnallaan enemmän vauhtia ja vaaratilanteita. Me tunnustamme olevamme niin mukavuudenhaluisia sunnuntai-purjehtijoita, että päällemme osunut yksi parin päivän jakso ylempänä olleen kovan tuulen alueen reunaa 18 m/s tuulineen ja 4-5 metrin aaltoineen oli ihan riittävä määrä extremeä meille. Muuten olemme saaneet seilata mukavan kevyissä keleissä moottoroiden kaikkein tuulettomimpien alueiden läpi. Tällä hetkellä pöristelemme purjeet lepattaen harmaan taivaan alla, suurimmat saderintamat ovat todennäköisesti jääneet jo taakse ja edessä siintää Azorien korkeapaine ja mahdollinen tuulettomuus loppumatkaksi (mutta diesel riittää hyvin, tällä kertaa on vuotanut vain yksi salongin pöydän alla ollut kanisteri muutaman desilitran, niin että Azoreilla odottaa pilssin eli lattian alusen pesu).

Ruuhkaa täällä ei ole ollut, mutta lähes päivittäin olemme sentään nähneet monitorilla AIS:ssa laivan tai pari, muutama on tullut vastaan tai ohittanut meidät jopa näköetäisyydeltä. Muita vastaantulleita matkalaisia ovat olleet yksi pieni delfiiniparvi, iso punainen meripoiju, musta verkonmerkki-lippu ja sen kaverina siiman/köyden päässä styroksipallo, kaksi verkkopoijua välissään myös siimaa/köyttä, puulaatikko, yksi vessan istuinrengas, joitain pienempiä roskia, iso puunrunko oksineen päivineen -mihinkään ei ole onneksi törmätty eikä mikään ole tarttunut potkuriin tai peräsimeen. Vastaan on tullut myös vaaleanpunaisia/vaaalean violetteja puhallettuja lasten kumileluja, jotka olemme tulkinneet Portugalin sotalaivoiksi eli suurimmiksi ja vaarallisimmiksi meduusoiksi. Mietimme kovasti, mitä nuo otukset täällä tekevät, onko niillä aivot ja jokin mietitty reitti vai seilaavatko ne vaan ihan vahingossa johonkin. Suomesta saimme sähköpostilla seuraavan vastauksen:

Portugalinsotalaiva

Domeeni:Aitotumaiset Eucarya
Kunta:Eläinkunta Animalia
Pääjakso:Polttiaiseläimet Cnidaria
Luokka:Polyyppieläimet Hydrozoa
Alaluokka:Hydroidolina
Lahko:Siphonophorae
Heimo:Physaliidan
Suku:Physalia
Laji:physalis
Kaksiosainen nimi: Physalia physalis

Linnaeus, 1758.

Portugalinsotalaiva (Physalia physalis) on polyyppieläimiin (Hydrozoa)
kuuluva polttiaiseläinlaji. Se on yksi parhaiten tunnetuista ja ihmiselle
vaarallisimmista polttiaiseläimistä. Sitä tavataan lämpimillä merialueilla
tavallisimmin Golfvirran alueella, Pohjois-Atlantilla, Intian
valtamerellä sekä Tyynellämerellä. Portugalinsotalaiva ei ole yksilö, vaan
se on useista erikoistuneista polyypeista koostuva yhdyskunta.



Tuntomerkit

Portugalinsotalaivalla on noin 15 cm vedenpinnan yläpuolelle kohoava, 9'"35
cm pitkä, typpi-happi-hiilimonoksidi-kaasuseostatäynnä oleva ja
sulkijalihaksella varustettu kelluke, joka toimii purjeen tavoin auttaen
liikkumisessa. Veden alla sillä on pitkät lonkerot, joissa on
ravinnonhankinnassa käytettävät polttiaissolut. Portugalinsotalaiva voi
levittää lonkeronsa jopa 30 metrin päähän.

Kovassa merenkäynnissä portugalinsotalaiva tyhjentää uimakellukettaan
kaasusta, jolloin se painuu pinnan alle turvaan pahimmalta aallokolta.
Lisääntyminen tapahtuu tavallisesti suvuttomasti eli silmikoitumalla;
yksittäisiä polyyppeja irtoaa yhdyskunnasta omiksi uusiksi yhdyskunnikseen.

Ravinto

Ravinnokseen portugalinsotalaiva käyttää pikkukaloja, joita se
lonkeroidensa polttiaissoluilla lamauttaa ja tappaa, minkä jälkeen ne
nostetaan ruuansulatuspolyyppien käsiteltäviksi. On kuitenkin muutamia
lajeja, jotka ovat immuuneja portugalinsotalaivan polttiaissolujen
myrkylle, ja ne elävätkin turvassa lonkeroiden lomassa houkutellen muita
pieniä kaloja saaliiksi ja syöden niiden jäännöksiä sekä kuolleita
lonkeroita. Näitä lajeja ovat esimerkiksi polyyppikala (Nomeus
gronovii), Glaucus marinus '"merietana ja violettikotilo (Janthina janthina).

"Semmonen tyyppi. Polyyppieläimiin kuuluu myös korallit. Eli en usko että
niillä aivoja on, meduusoillakaan ei ole aivoja."

Lasten kumileluja vai oikeita eläimiä?

Meidän näkemämme Portugalin sotalaivat eivät olleet yhtään linssiluteita, tässä kuva varastettuna Wikipediasta.

Niin paljon kuin tästä(kin) seilauksesta olemme yrittäneet nauttia, on tämä äärimmäisen typerää ja tylsää hommaa, lillua nyt pienen pienellä purtilolla keskellä isoa, aavaa merta -kyllä oli eno oikeassa, kun sanoi lähtiessämme, että meille olisi riittänyt Gotlantiin meno:-) Täällä merellähän ei toimi puhelin, ei netti, ei radio, ei telkkari. Ainoa yheydenpitovälineemme on Inmarsatin satelliittipuhelin, jota ilman emme kyllä reissuun lähtisi. Inmarsatin kautta pystymme lähettämään sähköposteja, esim nämä päivitykset suoraan blogiin, sekä tekstiviestejä, esim päivittäiset viestit Faceen. Itsehän näemme nuo blogitekstit ja niihin sekä Faceen tulleet kommentit vasta seuraavan kerran Azoreilla. Inmarsatilla voimme myös tarvittaessa soittaa normaaleja puheluita sekä ottaa päivittäin säägribit. Halpaahan puhelimen käyttö ei ole, mutta mikäs sitten on: puhelu maksaa reilun euron/minuutti (säätietojen tilaus ja vastaanotto vaatii kaksi puhelua ja maksaa yhteensä noin 4 euroa), tekstiviestin hinta on alle euron. Olemme tuhlanneet ja ottaneet päivittäin säätiedot, kerralla saamme viiden vuorokauden sään eteenpäin. Meidän säägribbejä täydentää s/y Calimeran Niken ja Hannan Suomesta lähettämät mailit isomman säärintaman muutoksista, ISO KIITOS niistä:-) Kiitos myös muille sääinfoa lähettäneille. Mailiosoitettamme olemme jakaneet hyvin harkitusti vain lähimmille ihmisille, koska se tukkeutuu herkästi kaikista liitteistä ja muusta turhasta roinasta. Mutta tekstiviestejä Inmarsatiin meille voi ja saa lähettää ilmaiseksi "yhteystiedot"-sivulla olevan ohjeen mukaan. KIITOS kaikille viestejä lähettäneille, ne ovat aina iso piritys tämän nautinnon keskelle -laitamme vielä henkilökohtaisia vastauksia, kun pääsemme netin pariin.

Tällä hetkellä matkaa Hortaan on noin 200 mailia eli perillä ollaan mukavasti valoisan aikana lauantaina. Azoreilla aiomme viihtyä viikon tai pari huoltaen itseämme ja Pantheraa ja sen jälkeen odotamme sopivan keli-ikkunan kohti Euroopan mannerta. Suomeen olemme siis tulossa, kun sitä jotkut ovat kysyneet, ihan veneellä perille asti. Ja ei, emme aio lähteä ihan lähivuosina uudelle pitkälle reissulle, ainakaan veneellä:-)

Message from: Maiju Suurnäkki

BERMUDALTA AZOREILLE 3.-20.06.2015


BERMUDALLA

Bermuda on mukava paikka pysähtyä, tänne tuskin muuten koskaan olisimme tulleetkaan. Bermuda muodostuu useista saarista, joita yhdistävät sillat tekevät alueesta kokonaisen ja bussilla helposti kuljettavan, myös yhteysaluksella pääsee liikkuman paikasta toiseen, mutta jotenkin olemme saaneet riittävän annoksen merielämää. Bermudalla on kaksi kaupunkia, St Georges, jonka edessä olemme ankkurissa, sekä pääkaupunki Hamilton, jossa käymme bussiretkellä kunnollisessa venetarvikeliikkeessä.

Bermuda on hyvin eurooppalainen paikka, kaikki on hyvin siistiä ja järjestäytynyttä, Karibian jälkeen meidän makuumme hieman liiankin hienoa. Talot ovat monipuolisen värikkäitä ja kaikkien rakennusten katot hohtavat valkoisina. Täällä kerätään kaikki sadevesi talteen talousvedeksi, katot on käsitelty jollakin valkoisella erityisaineella puhtauden vuoksi. St Georges on mukava pieni kaupunki kapeine katuineen ja kutsuvine puistoineen. Löydämme tarpeellisen itsepalvelu-pyykkituvan, supermarketin ja turisteille suunnatun visitors centerin, jossa turisti saa käyttöönsä ilmaisen netin ja ystävälliseltä henkilökunnalta kaiken tarvitsemansa tiedon ja vaikka bussiliputkin.

Ensimmäisenä päivänä kyselemme paikallisilta ohjeita hyvään ja edulliseen ravintolaan, vastaus kuuluu "Hei, tämä on Bermuda, tuo yhdistelmä ei ole mahdollinen täällä:-)" Toteamme asian pitävän todella paikkansa, kaikki on KALLISTA. Halpoja ravintoloita ei ole olemassakaan, kaikki ovat hienoja "pöytäliinapaikkoja", joissa tarjottavat annokset on hinnoiteltu pilviin. Eräänä päivänä syömme Wahoo-ravintolassa paikan halvimmat annokset Wahoo-keittoa (siis tehty samasta raitamakrillista eli wahoosta, jonka mekin saimme matkalla tänne). Keittoa tulee pöytään muumimukillisen kokoiset annokset, lisäksi tilattu pieni kori leipää ja oluet, hinta tarjoilupalkkioineen ja pöytäliinamaksuineen noin 45 euroa, halpaa? Supermarketissa on hyvä valikoima kaikkea, mutta myös hyvään hintaan, tomaatti maksaa 1,20/kappale, 3 pientä perunaa 1,50, kahden litran cokis 4,99, kahden rullan talouspaperipaketti vajaan 8 euroa, vessapaperi 2 euroa rulla -suunnittelenkin aloittavani mustanpörssin kaupan täällä, vene täyteen papereita ja sataman kulmaan myymälä pystyyn. Hintatasoa selittänee se, että Bermudalla ei kuulemma makseta tuloveroa ollenkaan, vaan verot löytyvät tuotteiden ja palveluiden hinnoista -ehkä Suomen systeemi on kuitenkin parempi.

Satamaan tullessa jumiutuneen kaasun syyksi paljastuu katkennut kaasuvaijeri. Onneksi meillä on varavaijeri matkassa, takasviitistä vaan sänky auki ja tavaroita pois, jotta uusi vaijeri saadaan pujotettua paikalleen, kun sehän ei tietenkään suostu kulkemaan vanhan vaijerin sivussa vedettynä. Lopulta vaijeri on kohdallaan, enää vain yhdistetään moottoriin, mutta sehän ei yletä sinne asti, jää reilun puoli metriä lyhyeksi -onkohan vaijeria ostaessa mennyt metrisen mitan muuttaminen jaloiksi vähän pieleen? Aikansa ihmeteltyään Juha keksii, että saa vaijerin riittämään kiertämällä sen eri kautta koneelle -tosin sen seurauksena kaasukahva toimii päinvastaisesti, eli normaalisti kahvaa vedetään ylöspäin kaasua lisättäessä, mutta meillä kaasua lisätään jatkossa painamalla kahvaa alaspäin:-)

St Georgesin keskusaukio

Tällä virkamiehellä ei sentään ollut pinkkejä shortseja

Reilu viikko Bermudalla lepoa ja kaiken tarkastamista ja huoltamista riittää ja alamme olla valmiit eteenpäin. Sääennusteet näyttävät mahdollista rakoa keskiviikolle ennen täyttä tuulettomuutta. Vertailemme eri sääennusteita ja päätämme luottaa ZyGribiin, joka povaa meille ensimmäiseksi yöksi moottoroitavaa tyyntä, jonka jälkeen saisimme kiinni etelästä tulevan matalapaineen reunasta ja saisimme hyvän purjehdittavan tuulen. Päätämme lähteä silläkin riskillä, että saatamme juuttua tuulettomaan plägään jo heti alkumatkasta -tähän mennessä stressaavin lähtö pitkälle kolmen viikon merimatkalle.

Tällä ennusteella lähdettiin. Bermuda on pieni piste kuvan vasemmassa reunassa, Azorit löytyy oikeasta reunasta.

Merellä kohti Azoreita

Olemme nyt kuudetta vuorokautta merellä ja matkaa kohteeeseen Azorien Hortaan on tehty reilu 600 mailia, siis kolmannes matkasta kuljettuna. Sääennusteen tulkintamme piti paikkansa (onneksi!) ja olemme purjehtineet lähes koko ajan, vain muutama heikon tuulen alue on ohitettu käyttäen moottoria purjeiden lisänä. Keli on vaihdellut alun tyynestä tuulettomasta merestä viime yön kipakoihin puuskiin, jotka olivat jo melkein liikaa Arskan ohjauskyvylle. Tällä hetkellä kuljemme harvinaisesti myötätuulella myötäaallon keikutuksessa. Auringon lisäksi olemme saaneet myös vesisadetta, päivisin lämmintä on ollut noin 25 astetta ja meriveden lämpökin näkyy olevan vielä 24. Yöllä on KYLMÄ, siis Karibian lämmön jälkeen -vahtivuorossa nuokkuessa on vaatetuksena aluskerrasto, fleece-paita, tuulipuku ja villasukat:-)

Täällä merellä on hiljaista, välillä on mennyt vuorokausi, että emme ole nähneet ainuttakaan muuta laivaa tai venettä edes AIS:ssa. Yleensä saamme ohitettua AIS:ssa näkyvät laivat tekemällä pienen kurssimuutoksen, mutta sunnuntaina pääsin ensimmäistä kertaa koko reissun aikana soittamaan VHF:llä takaa kohti tulleelle tankkeri Ancelle. "Hei, täällä purjealus Panthera, olemme tässä viisi mailia teidän edellä, mahdattekohan nähdä meidät?" Vastauksena ystävällinen miesääni kertoo näkevänsä meidät tutkassa ja ohittavansa meidät vasemmalta puolelta, kunhan vaan pysymme samalla kurssilla emmekä vaihda suuntaa tai nopeutta. Laiva vaihtaa kurssiaan viisi astetta ihan vaan meidän takia, ohittaa meidät riittävän etäältä ja palaa sen jälkeen aiemmalle kurssilleen -varmaan päivän Tapahtuma tankkerinkin muuten tylsässä etenemisessä:-)

Täällä merellä on pääasiassa todella tylsää, olemme täysin uutispimennossa, kunnes pääsemme seuraavan sivityksen keskukseen eli Azoreille. Toisaalta on mukavaa elää välillä näin, ilman nettiä, ilman kännykkää. Mutta toisaalta KAIKKI satelliittipuhelimeen lähetetyt viestit, uutiset, juorut ja maailman hulluudet piristävät tätä kahdenkeskistä elämää. Joten viestejä saa lähettää, ohjeet viestin lähettämiseen löytyvät tämän blogin "yhteystiedot"-sivulta, viestin lähettäminen on ilmaista eikä myöskään sen vastaanottaminen satelliittipuhelimeen maksa meille mitään. SIIS SAA KIRJOITELLA!!!

Bermudalta lähtiessä ostimme matkaan muutaman päivän tarpeen kananlihaa, kaapeista löytyy runsaasti säilykkeitä ja muuten uskomme/toivomme saavamme kalaa. Kanat tuli syötyä ensimmäisten neljän päivän aikana, viidentenä päivänä herkuttelimme Juhan paistamilla letuilla ja sen jälkeen alkaisi olla aika kalan käydä vieheeseen. Tiistaina iltapäivällä kalastushärpäkkeen jarru pärähtää, hurraa, kalaa!!! Vai mikä se on, ei kai kuitenkaan, ei kai se ole tuo perävanassa oleva lintu??? Voi ei, se on toinen noista meitä jo monta päivää seuranneista lokin näköisistä linnuista! Juha kelaa lintua varovasti lähemmäs ja minä käyn etsimässä työkalulaatikosta leikkurit koukun katkaisua varten. Lintu räpiköi surkeana vedessä ja laahautuu hitaasti kohti veneen perään. Onneksi se näyttää sotkeutuneen vaan siimaan, joka jatkuu linnusta eteenpäin mereen, koukku on siis edelleen siellä jossain kaukana. Kiinnitän itselleni lisäturvanarun ja kömmin uimatasolle hanskat käsissä. Saan linnun käsiini uimatason reunalle, se yrittää nokkia hätääntyneenä siimaa irti, mutta ei edes yritä nokkia minua. Siima on sotkeutunut molempien siipien ympäri, toinen siipi vapautuu, kun saan katkaistua siiman, toisen siiven siimaa täytyy irrotella pari kierrosta ennen kuin lintu on vapaa. Linnussa ei näy mitään vammoja ja toiveekkaana irrotan otteeni. Lintu räpiköi saman tien lentoon ja näyttää käyttävän molempia siipiään, myöhemmin näemme molemmat linnut lennossa veneen sivulla eikä liidossa näytä olevan mitään vikaa, onneksi! Ja onneksi pelastushetkellä ei ollut isoa möyhivää merta, jolloin meno uimatasolle olisi ollut mahdotonta.

Tänään aamulla kello kuusi olen viimeisimmän vahtivuoroni jälkeen jo sisällä valmistautumassa nukkumaan, kun ulkoa kuuluu kalastushärpäkkeen kelaus-ääni, Juha siis kalastaa. Kuka oli unohtanut vieheen veteen yöksi, mikä ihmeen kalastusaika tämä on, olen umpiväsynyt ja haluan vain nukkumaan. Juha kysyy jo, että jätetäänkö melko painavalta tuntuva saalis ottamatta. Ei, ei jätetä, sehän on ruokaa ja paljon maistuvampaa kaikkien säilykkeiden rinnalla. Jokin iso kala siellä on tulossa, kelamme pitäisi kestää 20 kilon kelaus, mutta koville ottaa taas. Juha väsyttää kalaa ja kelaa hitaasti kierroskierrokselta sitä lähemmäs. Jokin isosuinen otus molskahtelee siiman perässä ja yrittää taistella kaikilla voimillaan. Kalastusmestari kertoo, että tämä on tähänastisista isoin kalamme, ei tule nousemaan pelkällä riuhtaisulla, onneksi löydän näkyville kaivetun kalakoukun takaboksin reunasta. Mietin, millä tämä jättikala tapetaan, koska olemme unohtaneet hankinnoista kokonaan kalantappoviinakset, meillä on vain parempaa Jerry-rommia ja Kuubasta ostettua Havana Clubia, ehkä vähän liian ylellistä kalalle?

Lopulta Juha on saanut kalan kelattua ihan veneen vierelle, sehän on edelliskerrasta tuttu raitamakrilli eli wahoo, jee, tosi hyvää ruokaa. Juha yrittää nostaa kalan riuhtaisutekniikalla, mutta kela ei pidä, vaan löysää siimaa. Siis koukku esille ja kättä pidentäen muutaman huitaisun jälkeen koukku solahtaa kidusten taakse, kiskaisu koukusta ja ISO hieno, sinimustaraitainen wahoo sätkii sitloodan pohjalla, mitattuna pituutta 120 cm, paino arvioituna 20 kg. Tainnutusviinakaan ei tarvita, sillä on kala on yhtä väsynyt kuin hikinen kalastajakin. Etsin kalastajalle veitsen ja säilytysastiat ja jätän hänet nauttimaan saaliistaan, minä menen nyt nukkumaan. Tänään syödään valkosipuliperunoita ja savustuspussissa kypsennettyä wahoota, nam:-)