sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Message from: Maiju Suurnäkki

HAVANASSA 6.-8.4.2015


MAJOITUS

Olemme istuneet modernin taksin (= 80-luvun alun Volkswagen Passat) takapenkillä 250 km ja nyt kuski kiertelee vanhan Havanan kapeita kujia yrittäen löytää meidän majapaikkamme. Emme ole menossa hotelliin vaan ihan tavalliseen kuubalaiseen kotiin, josta vuokrataan huonetta turisteille (erittäin yleinen keino tienata muutama ylimääräinen seteli tämän päivän Kuubassa). Taksiyrittäjä Candido on järjestänyt meille tämän majoituksen, isäntäväki kuulemma puhuu hyvää englantia ja kuski tietää osoitteen. No, on kuskilla osoite paperilapulla, tarvitaan vaan muutama kierros ympäri ahtaita katuja ja pari tarkentavaa kysymystä paikallisilta, kun olemme oletettavasti oikealla ovella. Kyllä, eläkeläisrouva tulee avaamaan oven ja toivottaa tervetulleeksi, pelkällä espanjalla -ei tainnutkaan olla alunperin puhuttu majoitus, mutta ei se meitä haittaa. Ovesta tulemme hämärälle sisäpihalle, josta aukeaa useita ovia. Yhden oven takaa löytyy pariskunnan keittiö-olohuone ja kylppäri sekä meille pedattu makuuhuone (missäs pariskunta itse nyt nukkuu, nähtävästi sisäpihan eri oven takaa löytyvässä huoneessa). Rouva kertoo, että avainta me emme tarvitse, hän on aina paikalla, koputus vaan oveen tai ikkunaan. Pienen neuvottelun jälkeen pääsemme hinnasta yksimielisyyteen (rouva haluaisi vähän enemmän, vaikka Candidon kanssa hinnaksi oli sovittu 25 euroa yöltä). Aamupalaakin olisi tarjolla viiden euron lisähintaan henkeä kohden, mutta päätämme herkutella kaupungilla.






Havana on iso ja melko rähjäinen city. Rakennuskanta on vanhaa ja vielä vanhempaa. Kaikkialla restauroidaan vanhoja tyylikkäitä rakennuksia, osasta on enää vain julkisivuseinän rippeet jäljellä, mutta niissäkin näkyy rakennustelineitä, ehkä taakse rakennetaan uusi talo? Ihan muutamassa vuodessa korjauksian ei valmiiksi saada, työskentely näyttää hitaalta, tiilikuormiakin tuodaan paikalle polkupyörätaksilla, toki autojakin on liikenteessä. Vanhan Havanan puolella on useita kirkkoja ja katedraaleja, joiden pitäisi olla auki turisteille, mutta kysyessämme suljettujen ovien luona asiaa, saamme vastauksen "ehkä on auki huomenna". Vanhan kaupungin ja keskustan välissä on Havanan Capitoli, valkokupolinen USA:n Capitolin mallin mukaan tehty suuruuden ajoista kertova rakennus., joka ennen Castrojen valtakautta oli hallituksen käytössä. Harmiksemme emme pääse Capitoliin sisälle, koska sielläkin on käynnissä restaurointityöt, koko valtava rakennus ja piha-alue on kokonaan suljettu yleisöltä.














HERKUTTELEMASSA

Vau, mikä leipomo! Seisomme Santo Domingon konditorian leivostiskin äärellä jonossa ja yritämme päättää, mitä näistä kaikista yli kahdestakymmenestä herkusta maistamme tänään ja mitä vasta huomenna:-) Olo on kuin Liisalla ihmemaassa, koska Euroopan jälkeen on herkkutarjonta ollut lähes olematonta. Valitsemme suklaapäällysteiset lehtevät leivokset, maksamme (kaksi leivosta = 1,10 euroa, herkullisen halpaa) ja jatkamme matkaa pusseinemme yläkerrassa olevaan kahvilaan. Tiskillä tilaamme kahvit "uno cafe con leche y uno cafe de Santo Domingo (myös minä olen oppinut täällä juomaan kahvia vuosisadan tauon jälkeen). Kahvila on lähes tyhjä, mutta kahvin saanti pöytään kestää ja kestää, emme ole vieläkään ihan oppineet tähän latinomaiden kiirettömään elämään. Leivokset on jo lähes syöty, kun saamme kupit eteemme. Cafe con lechehän on perinteinen maitokahvi, mutta Santo Domingo on tämän kahvilan nimikkokahvi, pienessä kupissa mustaa kahvia hunajan ja kanelin kera, nam:-)




Isossa vieraassa kaupungissa on vaikea löytää hyvää ravintolaa, mutta onneksi meillä on matkassa LonelyPlanetin opaskirja, jonka ohjeilla löydämme vähän sivussa olevaan kiinalaisravintolaan kaupunginn uudemmalla puolella. Ravintolan kyltti ja sisustus ovat kiinalaista tyyliä, mutta henkilökunnasta vain ovimies on alkuperältään kiinalainen, eikä ruokalistakaan rajoitu pelkkiin kiinalaisiin annoksiin. Tilaamme alkupalaksi yhden annoksen kevätkääryleitä jaettavaksi ja pääruuaksi possua ja kanaa vihannesten ja riisin kanssa. Kevätkääryleet ovat epätavallisen isot ja sisältävät reilusti jotakin vihreää vihannesta. Pääruokana olevat liha-annokset ovat niin isot, että meille olisi hyvin riittänyt yksi annoskin, kun tähän asti kuubalaiset ravintola-annokset ovat olleet niin pieniä, että niillä juuri ja juuri on lähtenyt nälkä. Tässä ravintolassa lähes kaikki asiakkaat pakkauttavatkin osan ruokaa kotiin viemiseksi. Ruoka on myös todella hyvää! Ja hinta tässä korkeiden ravintolahintojen maassa alle 5 euroa annokselta, mikähän tässä on vikana?!:-)




















KULTTUURIA JA HYVÄNTEKEVÄISYYTTÄ

Kävelemme puistossa, kun tapaamme paikallisen nuoren pariskunnan. He tekevät tuttavuutta ja innostuvat kertomaan Havanassa nähtävistä asioista, sellaisista oikeista kuubalaisista jutuista eikä pelkästä turistihössötyksesta. Kuljemme heidän opastaminaan ravintolaan, jossa on esiintymässä tänään 88 vuotta täyttävä kuubalainen laulaja orkesterinsa kanssa. Istumme pöytään kuuntelemaan musiikkia, samalla saamme useita vinkkejä karttaamme merkittyinä ja lapulle kirjoitettuna. Jonkin ajan kuluttua nainen kertoo, että heillä on kaksi pientä lasta ja että Kuubassa on tavallisen ihmisen hyvin hankala saada lapsille maitoa, voisinkohan minä ostaa sitä heille, lähellä olisi ostopaikka. Kummastuksissani seuraan naista kadulle, jossa tapaamme maitojauhetta myyvän naisen. Kauppoja ei aleta hieroa kadulla, vaan siirrymme viereisen talon porttikäytävään. Myyjänainen kaivaa kassistaan kaksi isoa maitojauhepussia, joiden hinta olisi kaksikymppiä -"anteeksi nyt, kyllä minä ymmärrän, että lapset tarvitsevat maitoa, mutta en minäkään mikään rikas ole". Lopulta päädymme siihen, että minä maksan yhdestä maitojauhepussista 10 euroa ja saan isot kiitokset. Palaamme ravintolaan, jossa orkesteri on aloittamassa taukoa. Ostoksilla käynnin jälkeen seurustelu on melko väkinäistä ja päätämmekin hetken kuluttua jatkaa kävelyämme. Saamme vielä isot kiitosten toivottelut peräämme. Minulla olo on vähän ristiriitainen, tulinko vaan rehellisesti huijatuksi, meneekö maitojauhe todella tarpeeseen vai myydäänkö se edelleen eteenpäin mustanpörssin markkinoilla -no, joka tapauksessa kympin hyväntekeväisyys menee jollekin tarvitsevalle?






JAZZ-KLUBILLA

Viimeisenä Havanan iltana olemme päättäneet vierailla jazz-klubilla. Kysymme turisti-infosta lisätietoja ja kuulemme, että kaupungissa on vain kaksi jazz-klubia, joista kuuluisimalle päätämme mennä illalla. Klubi sijaitsee kaupungin uudemmalla puolella. Kävelemme läpi hämärtyvän kaupungin, vaikka innokkaat polkupyörätaksikuskit huutelevatkin tarjouksiaan -välillä tuntuu, että täkäläinen tervehdyssana turistille on "taksi?". Havana vaikuttaa ihan turvalliselta kaupungilta, mutta silti pysymme isoimmilla valaistuilla kaduilla.

Löydämme jazz.klubin osoitteen mukaan, Havana on helppo paikka liikkua, osoitteet pitävät paikkansa ja katujen nimet on merkitty talon seiniin tai kadunkulmassa olevaan kiveen kuten tällä alueella, jossa nimet ovat vain yksittäisiä numeroita tai kirjaimia. Mukavan hämyisä pieni klubi sijaitsee kellarikerroksessa , sisäänpääsymaksu on 10 euroa ja sillä saa kaksi cocktailia. Istumme mukavasti pöydän ääreen lähelle esiintymislavaa, jossa roudari vasta aloittelee johtojen vetämistä, ei taida musiikki ihan äkkiä olla alkamassa, mutta yritetään nyt kerrankin pysyä hereillä. Vihdoin bändi aloittaa soiton kello yhdentoista jälkeen. Lavalla on neljä muusikkoa, jotka eläytyvät musiikin soittamiseen täysillä, on mukava katsoa oman alansa ammattilaisia aidossa ympäristössä.

Bändin vetäydyttyä tauolle tunnin esiintymisen jälkeen päätämme myös me vetäytyä nukkumaan. Otamme kadulla päivystävän taksikuskin tarjouksen vastaan, vitosella vanhan Havanan osoitteeseen, matkaa tulee noin viisi kilometriä. Ojennan osoitekortin kuskille, joka vielä hyväksyttää kyydin auton luona seisovalta omistajalta. Sitten mennään, ensin ihan oikeaan suuntaan, mutta sitten kuski kaartaa auton puiston reunaan ja selittää osoitteen olevan siinä ihan lähellä, pidemmälle ei autolla pääse. No juu, muuten hyvä, mutta ei meidän majapaikka ole täällä päinkään, matkaa on vielä pari kilometriä. Selitämme asiaa kuskille kartasta näyttämällä, ajetaan vaan rantatietä vielä eteenpäin ja sitten sieltä käännös oikealle suoraan meidän kadulle. Kuski nyökkäilee vähän epäilevänä, mutta lähtee liikkeelle, kääntyy rantatielle, mutta ihan päinvastaiseen suuntaan eli sinne mistä juuri tulimme. Stop, stop, ei sinne, nyt auto ympäri ja toiseen suuntaan! Taas selitetään asiaa, espanjaa, englantia, suomea ja vähän viittomakieltä sekaisin karttaa osoitellen. Lopulta kuski uskoo päätään pudistellen, että kai nämä turistit luulee tietävänsä reitin. Kärry oikeaan suuntaan ja turistn neuvomasta kohdasta käännös ja kas, siinähän lukee "Luz", meidän katu:-)














Meneeköhän posti perille Suomeen?


KOHTI JAMAICAA 11.4.2015- xxx

Nyt olemme toista vuorokautta matkalla kohti Jamaicaa. Sääennuste lupasi idän/koillisen puoleista tuulta, jolla pystyisimme jopa purjehtimaan reittiämme kaakkoon. No, mikä oli todellisuus? Täysin vastatuuli tietenkin. Ihan sama, mitä sääennuste väittää ja mihin olemme matkalla, vastaan tulee! Nyt vastaan tulee myös lyhyt, terävä aallokko, joka 11 m/s tuulessa nousee vähän ikäväksi ja muistuttaa kovasti Itämeren oloja. Kun myös tällä alueella vallitseva virransuunta on idästä länteen, tulee sekin vastaan. Kaikella tällä vastaisella on se vaikutus, että Panthera vaan pomppii paikallaan aallokossa emmekä etene mihinkään. Takaisinkaan emme halua, joten alamme kryssiä eli siksakata haluamamme oikean suunnan molemmin puolin, parhaimmillaan (=pahimmillaan) meidän suunta on 220 astetta, jolla taitaisi päästä Guatemalaan. Onneksi tuuli heikkenee ja muuttaa vähän suuntaa iltaa kohden, joten pääsemme oikealle kursslle, tosin koko ajan koneen autamana, purjeet sentään on ylhäällä tuulettumassa -taitaa kestää tämä matka:-)