Message from: Maiju Suurnäkki

BERMUDALTA AZOREILLE 3.-20.06.2015


BERMUDALLA

Bermuda on mukava paikka pysähtyä, tänne tuskin muuten koskaan olisimme tulleetkaan. Bermuda muodostuu useista saarista, joita yhdistävät sillat tekevät alueesta kokonaisen ja bussilla helposti kuljettavan, myös yhteysaluksella pääsee liikkuman paikasta toiseen, mutta jotenkin olemme saaneet riittävän annoksen merielämää. Bermudalla on kaksi kaupunkia, St Georges, jonka edessä olemme ankkurissa, sekä pääkaupunki Hamilton, jossa käymme bussiretkellä kunnollisessa venetarvikeliikkeessä.

Bermuda on hyvin eurooppalainen paikka, kaikki on hyvin siistiä ja järjestäytynyttä, Karibian jälkeen meidän makuumme hieman liiankin hienoa. Talot ovat monipuolisen värikkäitä ja kaikkien rakennusten katot hohtavat valkoisina. Täällä kerätään kaikki sadevesi talteen talousvedeksi, katot on käsitelty jollakin valkoisella erityisaineella puhtauden vuoksi. St Georges on mukava pieni kaupunki kapeine katuineen ja kutsuvine puistoineen. Löydämme tarpeellisen itsepalvelu-pyykkituvan, supermarketin ja turisteille suunnatun visitors centerin, jossa turisti saa käyttöönsä ilmaisen netin ja ystävälliseltä henkilökunnalta kaiken tarvitsemansa tiedon ja vaikka bussiliputkin.

Ensimmäisenä päivänä kyselemme paikallisilta ohjeita hyvään ja edulliseen ravintolaan, vastaus kuuluu "Hei, tämä on Bermuda, tuo yhdistelmä ei ole mahdollinen täällä:-)" Toteamme asian pitävän todella paikkansa, kaikki on KALLISTA. Halpoja ravintoloita ei ole olemassakaan, kaikki ovat hienoja "pöytäliinapaikkoja", joissa tarjottavat annokset on hinnoiteltu pilviin. Eräänä päivänä syömme Wahoo-ravintolassa paikan halvimmat annokset Wahoo-keittoa (siis tehty samasta raitamakrillista eli wahoosta, jonka mekin saimme matkalla tänne). Keittoa tulee pöytään muumimukillisen kokoiset annokset, lisäksi tilattu pieni kori leipää ja oluet, hinta tarjoilupalkkioineen ja pöytäliinamaksuineen noin 45 euroa, halpaa? Supermarketissa on hyvä valikoima kaikkea, mutta myös hyvään hintaan, tomaatti maksaa 1,20/kappale, 3 pientä perunaa 1,50, kahden litran cokis 4,99, kahden rullan talouspaperipaketti vajaan 8 euroa, vessapaperi 2 euroa rulla -suunnittelenkin aloittavani mustanpörssin kaupan täällä, vene täyteen papereita ja sataman kulmaan myymälä pystyyn. Hintatasoa selittänee se, että Bermudalla ei kuulemma makseta tuloveroa ollenkaan, vaan verot löytyvät tuotteiden ja palveluiden hinnoista -ehkä Suomen systeemi on kuitenkin parempi.

Satamaan tullessa jumiutuneen kaasun syyksi paljastuu katkennut kaasuvaijeri. Onneksi meillä on varavaijeri matkassa, takasviitistä vaan sänky auki ja tavaroita pois, jotta uusi vaijeri saadaan pujotettua paikalleen, kun sehän ei tietenkään suostu kulkemaan vanhan vaijerin sivussa vedettynä. Lopulta vaijeri on kohdallaan, enää vain yhdistetään moottoriin, mutta sehän ei yletä sinne asti, jää reilun puoli metriä lyhyeksi -onkohan vaijeria ostaessa mennyt metrisen mitan muuttaminen jaloiksi vähän pieleen? Aikansa ihmeteltyään Juha keksii, että saa vaijerin riittämään kiertämällä sen eri kautta koneelle -tosin sen seurauksena kaasukahva toimii päinvastaisesti, eli normaalisti kahvaa vedetään ylöspäin kaasua lisättäessä, mutta meillä kaasua lisätään jatkossa painamalla kahvaa alaspäin:-)

St Georgesin keskusaukio

Tällä virkamiehellä ei sentään ollut pinkkejä shortseja

Reilu viikko Bermudalla lepoa ja kaiken tarkastamista ja huoltamista riittää ja alamme olla valmiit eteenpäin. Sääennusteet näyttävät mahdollista rakoa keskiviikolle ennen täyttä tuulettomuutta. Vertailemme eri sääennusteita ja päätämme luottaa ZyGribiin, joka povaa meille ensimmäiseksi yöksi moottoroitavaa tyyntä, jonka jälkeen saisimme kiinni etelästä tulevan matalapaineen reunasta ja saisimme hyvän purjehdittavan tuulen. Päätämme lähteä silläkin riskillä, että saatamme juuttua tuulettomaan plägään jo heti alkumatkasta -tähän mennessä stressaavin lähtö pitkälle kolmen viikon merimatkalle.

Tällä ennusteella lähdettiin. Bermuda on pieni piste kuvan vasemmassa reunassa, Azorit löytyy oikeasta reunasta.

Merellä kohti Azoreita

Olemme nyt kuudetta vuorokautta merellä ja matkaa kohteeeseen Azorien Hortaan on tehty reilu 600 mailia, siis kolmannes matkasta kuljettuna. Sääennusteen tulkintamme piti paikkansa (onneksi!) ja olemme purjehtineet lähes koko ajan, vain muutama heikon tuulen alue on ohitettu käyttäen moottoria purjeiden lisänä. Keli on vaihdellut alun tyynestä tuulettomasta merestä viime yön kipakoihin puuskiin, jotka olivat jo melkein liikaa Arskan ohjauskyvylle. Tällä hetkellä kuljemme harvinaisesti myötätuulella myötäaallon keikutuksessa. Auringon lisäksi olemme saaneet myös vesisadetta, päivisin lämmintä on ollut noin 25 astetta ja meriveden lämpökin näkyy olevan vielä 24. Yöllä on KYLMÄ, siis Karibian lämmön jälkeen -vahtivuorossa nuokkuessa on vaatetuksena aluskerrasto, fleece-paita, tuulipuku ja villasukat:-)

Täällä merellä on hiljaista, välillä on mennyt vuorokausi, että emme ole nähneet ainuttakaan muuta laivaa tai venettä edes AIS:ssa. Yleensä saamme ohitettua AIS:ssa näkyvät laivat tekemällä pienen kurssimuutoksen, mutta sunnuntaina pääsin ensimmäistä kertaa koko reissun aikana soittamaan VHF:llä takaa kohti tulleelle tankkeri Ancelle. "Hei, täällä purjealus Panthera, olemme tässä viisi mailia teidän edellä, mahdattekohan nähdä meidät?" Vastauksena ystävällinen miesääni kertoo näkevänsä meidät tutkassa ja ohittavansa meidät vasemmalta puolelta, kunhan vaan pysymme samalla kurssilla emmekä vaihda suuntaa tai nopeutta. Laiva vaihtaa kurssiaan viisi astetta ihan vaan meidän takia, ohittaa meidät riittävän etäältä ja palaa sen jälkeen aiemmalle kurssilleen -varmaan päivän Tapahtuma tankkerinkin muuten tylsässä etenemisessä:-)

Täällä merellä on pääasiassa todella tylsää, olemme täysin uutispimennossa, kunnes pääsemme seuraavan sivityksen keskukseen eli Azoreille. Toisaalta on mukavaa elää välillä näin, ilman nettiä, ilman kännykkää. Mutta toisaalta KAIKKI satelliittipuhelimeen lähetetyt viestit, uutiset, juorut ja maailman hulluudet piristävät tätä kahdenkeskistä elämää. Joten viestejä saa lähettää, ohjeet viestin lähettämiseen löytyvät tämän blogin "yhteystiedot"-sivulta, viestin lähettäminen on ilmaista eikä myöskään sen vastaanottaminen satelliittipuhelimeen maksa meille mitään. SIIS SAA KIRJOITELLA!!!

Bermudalta lähtiessä ostimme matkaan muutaman päivän tarpeen kananlihaa, kaapeista löytyy runsaasti säilykkeitä ja muuten uskomme/toivomme saavamme kalaa. Kanat tuli syötyä ensimmäisten neljän päivän aikana, viidentenä päivänä herkuttelimme Juhan paistamilla letuilla ja sen jälkeen alkaisi olla aika kalan käydä vieheeseen. Tiistaina iltapäivällä kalastushärpäkkeen jarru pärähtää, hurraa, kalaa!!! Vai mikä se on, ei kai kuitenkaan, ei kai se ole tuo perävanassa oleva lintu??? Voi ei, se on toinen noista meitä jo monta päivää seuranneista lokin näköisistä linnuista! Juha kelaa lintua varovasti lähemmäs ja minä käyn etsimässä työkalulaatikosta leikkurit koukun katkaisua varten. Lintu räpiköi surkeana vedessä ja laahautuu hitaasti kohti veneen perään. Onneksi se näyttää sotkeutuneen vaan siimaan, joka jatkuu linnusta eteenpäin mereen, koukku on siis edelleen siellä jossain kaukana. Kiinnitän itselleni lisäturvanarun ja kömmin uimatasolle hanskat käsissä. Saan linnun käsiini uimatason reunalle, se yrittää nokkia hätääntyneenä siimaa irti, mutta ei edes yritä nokkia minua. Siima on sotkeutunut molempien siipien ympäri, toinen siipi vapautuu, kun saan katkaistua siiman, toisen siiven siimaa täytyy irrotella pari kierrosta ennen kuin lintu on vapaa. Linnussa ei näy mitään vammoja ja toiveekkaana irrotan otteeni. Lintu räpiköi saman tien lentoon ja näyttää käyttävän molempia siipiään, myöhemmin näemme molemmat linnut lennossa veneen sivulla eikä liidossa näytä olevan mitään vikaa, onneksi! Ja onneksi pelastushetkellä ei ollut isoa möyhivää merta, jolloin meno uimatasolle olisi ollut mahdotonta.

Tänään aamulla kello kuusi olen viimeisimmän vahtivuoroni jälkeen jo sisällä valmistautumassa nukkumaan, kun ulkoa kuuluu kalastushärpäkkeen kelaus-ääni, Juha siis kalastaa. Kuka oli unohtanut vieheen veteen yöksi, mikä ihmeen kalastusaika tämä on, olen umpiväsynyt ja haluan vain nukkumaan. Juha kysyy jo, että jätetäänkö melko painavalta tuntuva saalis ottamatta. Ei, ei jätetä, sehän on ruokaa ja paljon maistuvampaa kaikkien säilykkeiden rinnalla. Jokin iso kala siellä on tulossa, kelamme pitäisi kestää 20 kilon kelaus, mutta koville ottaa taas. Juha väsyttää kalaa ja kelaa hitaasti kierroskierrokselta sitä lähemmäs. Jokin isosuinen otus molskahtelee siiman perässä ja yrittää taistella kaikilla voimillaan. Kalastusmestari kertoo, että tämä on tähänastisista isoin kalamme, ei tule nousemaan pelkällä riuhtaisulla, onneksi löydän näkyville kaivetun kalakoukun takaboksin reunasta. Mietin, millä tämä jättikala tapetaan, koska olemme unohtaneet hankinnoista kokonaan kalantappoviinakset, meillä on vain parempaa Jerry-rommia ja Kuubasta ostettua Havana Clubia, ehkä vähän liian ylellistä kalalle?

Lopulta Juha on saanut kalan kelattua ihan veneen vierelle, sehän on edelliskerrasta tuttu raitamakrilli eli wahoo, jee, tosi hyvää ruokaa. Juha yrittää nostaa kalan riuhtaisutekniikalla, mutta kela ei pidä, vaan löysää siimaa. Siis koukku esille ja kättä pidentäen muutaman huitaisun jälkeen koukku solahtaa kidusten taakse, kiskaisu koukusta ja ISO hieno, sinimustaraitainen wahoo sätkii sitloodan pohjalla, mitattuna pituutta 120 cm, paino arvioituna 20 kg. Tainnutusviinakaan ei tarvita, sillä on kala on yhtä väsynyt kuin hikinen kalastajakin. Etsin kalastajalle veitsen ja säilytysastiat ja jätän hänet nauttimaan saaliistaan, minä menen nyt nukkumaan. Tänään syödään valkosipuliperunoita ja savustuspussissa kypsennettyä wahoota, nam:-)