CORUNA, ESPANJA – CHERBOURG, RANSKA 19.07-24.07.2015

Tarinaa Biskajan ylityksestä  tulossa joskus....

Tänään tiistaina 28.7 olemme tehneet päätöksen lähteä taas eteenpäin kohti Suomea. Lähtö on huomenna aamulla aikaisin kello 4, tarkasti laskettuna vuorovesivirtojen vuoksi. Täällä vuorovedenvaihtelu ja sen aikaansaamat virrat ovat todella voimakkaita, varsinkin kun juuri nyt sattuu olemaan täysikuun aika. Tässä Cherbourgin edustalla virta on tällä hetkellä noin 4 solmua, joko vastaan tai myötäisenä, aina kuuden tunnin sykleinä. Meidän normaali matkavauhti on 5 solmua, joten siitä on helppo laskea, kuinka kovaa kuljemme, jos päädymme vastavirtaan. Kello neljän lähdöllä saamme mukavan myötävirran alkumatkaksi ja onneksemme virta on jo heikompi ehdittyämme tarpeeksi pitkälle merelle.

Säätiedotus lupaa tällä hetkellä alkuun reilua myötätuulta, joka heikkenee ja saattaa kääntyä vähän vastaiseksi muutaman päivän kuluttua. Tavoitteenamme on seilata taas kerralla niin pitkälle kuin tuulet sallivat, ehkä jopa Kielin kanavalle asti.

TERCEIRA, AZORIT – POHJOIS-ATLANTTI – CORUNA, ESPANJA 09.07-17.07.201

Lähdemme Azorien Terceiralta torstai-aamuna aurinkoisessa säässä ja kevyellä tuulella. Juuri lähtiessä tekevät jenkkien viisi hävittäjää ylilennon, kai ihan vaan meidän kunniaksi? Tuuli on todella kevyttä, sääennusteen lupaama matalapaineen reuna vaikuttaa jääneen lännemmäs ja sinne meidän ei ole järkevää lähteä etsimään tuulta. Saamme purjehdittua muutaman tunnin pätkiä, mutta vielä enemmän joudumme ajelemaan koneella.

Tähän asti olemme saaneet otettua säätiedot merellä onsatmailin sähköpostiohjelman ja satelliittipuhelimen yhteistyöllä, mutta nyt ne molemmat takkuilevat, satelliittipuhelin pitää todella pätkien yhteyden satelliittiin ja onsatmail lakkaa toimimasta kokonaan. Yritämme vielä ottaa säätietoja käyttäen satelliittipuhelinta modeemina, mutta lopetamme siinä vaiheessa, kun puhelimen laskuri näyttää kulutettua aikaa noin 15 euron arvosta ja datasta on tullut vasta pieni osa. Onneksi s/y Calimeran Nikke on tiedottanut meille jo aiemminkin suuremmista säätilan muutoksista ja nyt lähetämmekin Nikelle viestin, että olemme kokonaan häneltä saatujen säätietojen varassa. Nikke lähettääkin meille luotettavasti ennusteita kerran tai pari päivässä.

Sunnuntaina matkaa on tehty reilu kolme vuorokautta ja tuuli on hävinnyt lähes kokonaan. Arvomme kurssivalintaa eteenpäin: riittääkö diesel Ranskan Brestiin? Ehkä juuri ja juuri, varsinkin jos tuuli sattuisi löytymään vaikka yhdeksi päiväksi. No, entäs jos se tuuli käääntyy vastaiseksi, silloinkin tarvitaan todennäköisesti konetta. Ranskan edustalla on myös todella voimakkaat vuorovesivirrat, eteenpäin pääsy saattaa olla mahdotonta ilman konetta heikossa tai vastaisessa tuulessa. Pohdinnan ja saatujen säätietojen valossa teemme päätöksen kurvata Pantheran nokan kohti Espanjan Corunaa, viimeksi jäikin paellat syömättä.

”Purjehtiminen” tuulettomalla merellä on todella tylsää ja koneen pörinä ärsyttää ja särkee päätä. Tapahtumia on vähän, vain muutama rahtilaiva näkyy plotterin näytöllä, jopa yhden näemme paljain silmin. Mutta on täällä elämääkin, delfiinit käyvät moikkaamassa ohikulkumatkallaan -nämä tosin ovat selvästi valtamerirotua, eivät jää temppuilemaan veneen vierelle eivätkä odota valokuvaajaa, menevät menojaan oman halunsa mukaan. Tiistai-iltana istumme sitloodassa, kun veneen oikealta puolelta kuuluu puhahdus, murtuva aalto tyynessä meressä? Ei, vaan musta-valkoinen valas, joka haukkasi happea ihan Pantheran kyljessä, parin metrin päässä meistä. Muut näkemämme valaat olivat vain vilauksia kaukana veneestä, yhden nukkuvan ohitimme todennäköisesti melko läheltä, mutta huomasimme sen köllöttelevän paikallaan vasta kaukana perämme takana.

Keskiviikkona matkaa on tehty viisi vuorokautta ja näemme purjeveneen, ensimmäisen merellä Bermudan jälkeen! Sen jälkeen, kun tiemme erkanivat s/y Moodin kanssa Bahamalla, olemme nähneet merellä vain yhden ainoan purjeveneen Bahaman ja Bermudan välissä. Meitä on nyt siis kaksi venettä keskellä merta ja olemme suoraan törmäyskurssilla, me menossa itään ja Prince de Bretagne (iso kilpa-trimaraani) matkalla pohjoiskoilliseen. Me hitaampana ja koneella ajavana väistämme muuttamalla kurssia. Otamme VHF:llä yhteyden ja vaihdamme kuulumiset, kaverit ovat matkalla Ranskaan.

Corunaa lähestyttäessä on meidän ja rannikon välissä laivojen moottoritie eli karttoihin merkityt etelä-pohjoissuuntaiset kaistat, joita kaikki isot alukset ajavat tällä kohden ilmoittauduttuaan ensin liikenteen valvonnalle ja saatuaan oman kohdan kaistasta. Kaistoja on yhteensä neljä, molempiin suuntiin eri kaista vaarallisia aineita kuljettaville tankkereille ja tavallisille laivoille. Purjeveneellä tällaista liikennekaistaa pitkin ei saa ajella, ainoastaan suoraviivainen ylitys on sallittua ja tietysti sekin suurella varovaisuudella. Tulemme kaistojen reunaan juuri vähän ennen hämärää, kuuntelemme VHF-kanavaa 79, vahdimme kaistalla kulkevia laivoja sekä plotterin että tutkan näytöllä. On haastavaa löytää meille sopiva rako laivojen välistä: ”Tuo seuraava tulee 15 solmun vauhdilla...mikä meidän vauhti on...meillä kestää noin 15 minuuttia tuohon oletettuun törmäyskohtaan...ehditäänkö alta pois, jos lisään nyt kaasua...voi olla...siis kaasu isolle ja vauhtia Pantheraan...ei onnistu, se tulee liian äkkiä...siis kaasu pois...käännös vasempaan...mennään vähän sitä vastaan tässä sivussa...sitten se ehtii meidän edestä...hyvä...nyt se alkaa olla meidän keulalinjan kohdalla...nyt kaasua kohti sitä...mennään sen perän takaa ja ehditään seuraavan edestä... Muutama laiva kohdataan aika läheltä, noin neljännesmailin päästä, tuntuu että ollaan jo liian lähellä, kun yön pimeydessäkin näkee lukea laivan lkyljessä olevan nimen:-) Onneksi kaistojen välissä on turvakaistat, joita kukaan ei näytä ajavan, eli saamme aina välillä henkäistä hetken ja keräämme energiaa ja keskittymistä taas seuraavan kaistan ylitykseen. Koko liikennejärjestelmän ylitys kestää meiltä viisi tuntia -mitähän sanoisi tästä se purjehtija, joka suomi24:n purjehduspalstalla kyseli Vuosaaren satamasta lähtevien laivojen aikatauluja päästäkseen väylän yli?:-)

Panthera on tuo pyörylä, edessä oleva lyhyempi viiva näyttää seuraavan kahden tunnin aikana kuljettavan matkan. Kolmiot on rahtareita, jotka ajavat omissa karsinoissaan.

Rahtilaivojen jälkeen saamme leikkiä kuuruhippaa kalastusalusten kanssa, joita tuntuu nousevan kuin sieniä sateella. Onneksi täällä suurimmalla osalla kalastuspurkeista näyttää olevan lähettävä AIS, jolloin näemme aluksen sijainnin ja suunnan plotterin näytöllä. Haastavuutta tekee se, että niiden AIS näyttää olevan aika heikkotehoinen ja näkyy vasta aika lähellä. Myös tutkassa nuo matalat alukset näkyvät viime tipassa. Kalastusalukset eivät myöskään aja suoraa viivaa, vaan niiden reitti on jonkinlainen käännynpä tästä oikealle-ajan ympyrää-kurvaan suoraan sua päin-tulen muuten tosi kovaa-eipäs kun käännynkin juuri takaisin päin. Pimeässä emme myöskään tiedä, mitä perässä vedettäviä härpäkkeitä näillä aluksilla on laahattavanaan, joten me väistämme kaikkia ja riittävän kaukaa. Ei siis juuri nukuttu viimeisenä yönä ennen Corunaa.

Matkan viimeiset tunnit ajelemme umpisumussa kohti satamaa, mutta onneksi sumu hälvenee juuri vähän ennen satama-altaaseen menoa. Olemme valinneet Corunan marinoista uloimman, aiomme vain tankata itsemme ja diesel-tankit ja jatkaa matkaa mahdollisesti jo huomenna. Corunaan saapuessa on merimatkaa takana 982 mailia eli noin 1770 km ja aikaa matkaan meni 8 vrk ja 3 tuntia.

Vanha linna suojelee satamaa ja marinaa.

AZORIT, JUHANNUSPÄIVÄ 20.06.-09.07.2015

HORTA, FAIAL

16 vuorokautta ja 18 tuntia merellä ja vihdoinkin perillä Hortassa, Azoreilla. https://fi.wikipedia.org/wiki/Azorit
Olemme tulleet Eurooppaan, vaikka nämä Azorit ovatkin täällä kaukana merellä. Ensimmäinen merkki Eurooppaan tulosta on  kännykän textiviestin piippaus, vaikka matkaa satamaan on vielä useampi tunti: roaming-hinnat EU:n alueella, soitto vain 24 senttiä, vastaaminen 6 senttiä ja textiviestin lähetys 7 senttiä -otan heti muutaman puhelun Suomeen lähimmille ihmisille:-)

Odotettu näky muutaman päivän merellä olon jälkeen:-)

Tuosta aallonmurtajan kulmalta vasemmalle ja olemme perillä.

Sataman aallonmurtajan suojassa otamme VHF:llä yhteyden marinaan, "mihinköhän täällä parkkeerataan?" Vastaukseksi kuuluu vain puolikas sana ja rätinää. Kaikki laiturit ovat täynnä ja muureilla kyljittäin olevilla veneillä kaksi tai kolme muuta venettä kyljissään kiinnittyneinä. Myös vastaanotto/polttoainelaituri on täynnä (myöhemmin katselimme, että monet veneet näyttivät viihtyvän polttoainelaiturilla jopa päivän tai kaksi eikä satamamestari siihen puuttunut!). Teemme pari kierrosta ankkuroituneina olevien veneiden välissä ja löydämme myös Pantheralle hyvän ankkurointipaikan ulommasta reunasta. Opaskirja väittää, että altaan pohja on vain osittain hiekkaa ja muuten kiveä, pitokin saattaisi olla huono, mutta Rocna pitää meidät taas luotettavasti paikallaan, vaikka muut veneet ajoittain valuvatkin tuulen viuhuessa ympärillä.

Hurautamme Möhköllä konttorille juuri vähän ennen sulkemisaikaa, tullin ja satamapoliisin miehet sulkevat jo oviaan. Satamamestari näpyttelee tietomme koneelle ja kirjaa meidät saapuneiksi ("kyllähän toivomus olisi, että olisitte tulleet veneellä tähän laituriin, mutta menee tämä näinkin"). Kyllä on helppoa täällä Euroopassa, ainoastaan allekirjoituksen sataman sääntö-kaavakkeeseen joutuu itse kirjoittamaan. Sitten käynti maahantuloviranomaisen luona, passien luku laitteella ja olemme virallisesti Euroopassa ("ei tarvitse tulla erikseen enää tulliin tai satamapoliisin luo, he tulevat kyllä veneelle, jos jotain tarvitsevat")

Lisää kuvateksti

Ankkurissa ollessa on oma rauha, ei ainakaan kukaan kävele kannen yli viereiseen veneeseen. Ja kun tuulee, ei kolista vasten toisia veneitä ja betonimuuria. Ainoa haitta on kastuminen Möhkö-matkan aikana rantaan, siis silloin kun tuulee ja loiskuaa.

Faialin saari on jylhä tulivuoren rinteineen ja viereisellä Picon saarella oleva Pico-vuori hallitsee myös marinan maisemaa. Retkeilemme vain Hortan kaupungin tuntumassa kiipeillen muutamalle lähimmälle mäelle.

Rannalle huuhtoutunut portugalin sotalaiva, joka vielä käänteli purjettaan.

Paras vessan ikkunasta näkynyt maisema koko reissulla.

Bermudan kalliiden hintojen jälkeen täällä kaikki tuntuu halvalta, hintatason mittarina pidetty olut maksaa pienessä tuopissa tai pullossa (250 ml) 1,10€, siis ravintolassa. Heti ensimmäisenä iltana nautiskelemme pizzoista Papa´s pizzeriassa, kyllä maistuu hyvälle monen päivän kala-aterioiden jälkeen!

http://www.petercafesport.com/pcs/index.php

Suurin osa Atlantin yli itään päin purjehtivista veneilijöistä kulkee Azoreiden kautta, tilasto muutaman vuoden takaa kertoo, että veneiden lukumäärä on vuosittain yli 1300. Näistä seiloreista suurin osa tulee juuri Hortaan, josta onkin tullut veneilijöiden "mekka", josta löytyy kaikki tarvittavat palvelut ja mukavuudet kuten Peter´s Sport Cafe, jossa mekin kävimme välipalalla.

Hortan satamassa veneilijöillä on yleisenä tapana maalata oman veneen logo muistoksi käynnistä ja tuottamaan hyvää onnea edessä oleville etapeille. Näitä maalauksia on  varmasti tuhansia, emme edes yrittäneet laskea:-) Betoniset muurit, penkit, raput, tasainen laiturin pinta, kaikki mahdolliset paikat on maalattu -ja kun vanha maalaus alkaa olla niin huonossa kunnossa, ettei siitä enää saa selvää, maalataan siihen uusi kuva päälle.

Tuttujen veneiden logojakin löytyy.

T-paita epoxilla laiturin pintaan, lähes ikuinen?

Mosaiikilla saa melko kestävää.

Myös laatoitus toimii:-)

Me olemme maalanneet Pantheran logon Madeiran PortoSantolle, vanhoja maalejakin on vielä jäljellä, mutta sateinen ja tuulinen sää ei oikein suosi maalausta, kunnes toiseksi viimeisenä päivänämme paistaa aurinko ja ryhdymme puuhaan. Parin tunnin homma ja Juha on saanut maaalauksen valmiiksi, mutta nyt sitä uhkaa trimmerinsä kanssa nurmikkoa siistivä puutarhatyöntekijä, yritämme selittää portugalia puhuvalle miehelle, että siellä on juuri maalattu työ, arvoitukseksi jää, ymmärsikö hän (seuraavana päivänä  tarkistamme tilanteen: vain muutama rähmä kertoo pinnalta pyyhityistä ruohoista).

Luonnostelualustana suomalaisen s/y Tavinon maalaus

PRAIA DA VITORIA, TERCEIRA

Siirrymme yön kestävällä moottoripurjehduksella Terceiralle, kun sää ei ole paras mahdollinen jatkaa matkaa vielä manner-Eurooppaan.  Parasta säätä ei tänä vuonna taida olla olemassakaan, muutaman päivän välein viuhuvat matalapainerintamat kovine tuulineen tekevät jatkamispäätöksestä haastavaa. Monethan viettävät täällä Azoreillakin vuoden tai pari, mutta kyllä me haluamme koti-Suomeen.

Terceiralla vuokraamme auton, kiertelemme ihastelemassa kaikkialla villeinä kasvavia hortensioita ja vierailemme tulivuoren sisällä laavatunnelissa. Ja kyttäämme päivittäin säätietoja, jotka vaihtelevat kovasti. Lähtiessämme täältä haluaisimme päästä suoraan Englannin kanaalin tuntumaan, mieluimmin Ranskan puolelle, mutta kanaalissa on ollut ja näyttää edelleen tulevan vähän liikaa tuulta. Toisena vaihtoehtona on purjehtia Espanjan luoteiskulmaan Corunaan ja katsella siellä sitten keliä Biskajan ylitykseen, mutta Espanjassakin viuhuu tuuli. Nyt tätä kirjoittaessa saattaisi olla rako lähteä matkaan huomenna, ottaa suunta kohti Ranskan Brestiä ja tehdä lopullinen päätös merellä, kun aletaan olla Corunan korkeudella.

Tulivuoren laavatunneli https://en.wikipedia.org/wiki/Algar_do_Carv%C3%A3o oli taas sellainen "kerran elämässä"-paikka, jota kuvilla ei saa välitettyä katsojalle, mutta tässä kuitenkin muutama otos.