tiistai 28. heinäkuuta 2015

TERCEIRA, AZORIT – POHJOIS-ATLANTTI – CORUNA, ESPANJA 09.07-17.07.201


Lähdemme Azorien Terceiralta torstai-aamuna aurinkoisessa säässä ja kevyellä tuulella. Juuri lähtiessä tekevät jenkkien viisi hävittäjää ylilennon, kai ihan vaan meidän kunniaksi? Tuuli on todella kevyttä, sääennusteen lupaama matalapaineen reuna vaikuttaa jääneen lännemmäs ja sinne meidän ei ole järkevää lähteä etsimään tuulta. Saamme purjehdittua muutaman tunnin pätkiä, mutta vielä enemmän joudumme ajelemaan koneella.

Tähän asti olemme saaneet otettua säätiedot merellä onsatmailin sähköpostiohjelman ja satelliittipuhelimen yhteistyöllä, mutta nyt ne molemmat takkuilevat, satelliittipuhelin pitää todella pätkien yhteyden satelliittiin ja onsatmail lakkaa toimimasta kokonaan. Yritämme vielä ottaa säätietoja käyttäen satelliittipuhelinta modeemina, mutta lopetamme siinä vaiheessa, kun puhelimen laskuri näyttää kulutettua aikaa noin 15 euron arvosta ja datasta on tullut vasta pieni osa. Onneksi s/y Calimeran Nikke on tiedottanut meille jo aiemminkin suuremmista säätilan muutoksista ja nyt lähetämmekin Nikelle viestin, että olemme kokonaan häneltä saatujen säätietojen varassa. Nikke lähettääkin meille luotettavasti ennusteita kerran tai pari päivässä.

Sunnuntaina matkaa on tehty reilu kolme vuorokautta ja tuuli on hävinnyt lähes kokonaan. Arvomme kurssivalintaa eteenpäin: riittääkö diesel Ranskan Brestiin? Ehkä juuri ja juuri, varsinkin jos tuuli sattuisi löytymään vaikka yhdeksi päiväksi. No, entäs jos se tuuli käääntyy vastaiseksi, silloinkin tarvitaan todennäköisesti konetta. Ranskan edustalla on myös todella voimakkaat vuorovesivirrat, eteenpäin pääsy saattaa olla mahdotonta ilman konetta heikossa tai vastaisessa tuulessa. Pohdinnan ja saatujen säätietojen valossa teemme päätöksen kurvata Pantheran nokan kohti Espanjan Corunaa, viimeksi jäikin paellat syömättä.

”Purjehtiminen” tuulettomalla merellä on todella tylsää ja koneen pörinä ärsyttää ja särkee päätä. Tapahtumia on vähän, vain muutama rahtilaiva näkyy plotterin näytöllä, jopa yhden näemme paljain silmin. Mutta on täällä elämääkin, delfiinit käyvät moikkaamassa ohikulkumatkallaan -nämä tosin ovat selvästi valtamerirotua, eivät jää temppuilemaan veneen vierelle eivätkä odota valokuvaajaa, menevät menojaan oman halunsa mukaan. Tiistai-iltana istumme sitloodassa, kun veneen oikealta puolelta kuuluu puhahdus, murtuva aalto tyynessä meressä? Ei, vaan musta-valkoinen valas, joka haukkasi happea ihan Pantheran kyljessä, parin metrin päässä meistä. Muut näkemämme valaat olivat vain vilauksia kaukana veneestä, yhden nukkuvan ohitimme todennäköisesti melko läheltä, mutta huomasimme sen köllöttelevän paikallaan vasta kaukana perämme takana.

Keskiviikkona matkaa on tehty viisi vuorokautta ja näemme purjeveneen, ensimmäisen merellä Bermudan jälkeen! Sen jälkeen, kun tiemme erkanivat s/y Moodin kanssa Bahamalla, olemme nähneet merellä vain yhden ainoan purjeveneen Bahaman ja Bermudan välissä. Meitä on nyt siis kaksi venettä keskellä merta ja olemme suoraan törmäyskurssilla, me menossa itään ja Prince de Bretagne (iso kilpa-trimaraani) matkalla pohjoiskoilliseen. Me hitaampana ja koneella ajavana väistämme muuttamalla kurssia. Otamme VHF:llä yhteyden ja vaihdamme kuulumiset, kaverit ovat matkalla Ranskaan.




Corunaa lähestyttäessä on meidän ja rannikon välissä laivojen moottoritie eli karttoihin merkityt etelä-pohjoissuuntaiset kaistat, joita kaikki isot alukset ajavat tällä kohden ilmoittauduttuaan ensin liikenteen valvonnalle ja saatuaan oman kohdan kaistasta. Kaistoja on yhteensä neljä, molempiin suuntiin eri kaista vaarallisia aineita kuljettaville tankkereille ja tavallisille laivoille. Purjeveneellä tällaista liikennekaistaa pitkin ei saa ajella, ainoastaan suoraviivainen ylitys on sallittua ja tietysti sekin suurella varovaisuudella. Tulemme kaistojen reunaan juuri vähän ennen hämärää, kuuntelemme VHF-kanavaa 79, vahdimme kaistalla kulkevia laivoja sekä plotterin että tutkan näytöllä. On haastavaa löytää meille sopiva rako laivojen välistä: ”Tuo seuraava tulee 15 solmun vauhdilla...mikä meidän vauhti on...meillä kestää noin 15 minuuttia tuohon oletettuun törmäyskohtaan...ehditäänkö alta pois, jos lisään nyt kaasua...voi olla...siis kaasu isolle ja vauhtia Pantheraan...ei onnistu, se tulee liian äkkiä...siis kaasu pois...käännös vasempaan...mennään vähän sitä vastaan tässä sivussa...sitten se ehtii meidän edestä...hyvä...nyt se alkaa olla meidän keulalinjan kohdalla...nyt kaasua kohti sitä...mennään sen perän takaa ja ehditään seuraavan edestä... Muutama laiva kohdataan aika läheltä, noin neljännesmailin päästä, tuntuu että ollaan jo liian lähellä, kun yön pimeydessäkin näkee lukea laivan lkyljessä olevan nimen:-) Onneksi kaistojen välissä on turvakaistat, joita kukaan ei näytä ajavan, eli saamme aina välillä henkäistä hetken ja keräämme energiaa ja keskittymistä taas seuraavan kaistan ylitykseen. Koko liikennejärjestelmän ylitys kestää meiltä viisi tuntia -mitähän sanoisi tästä se purjehtija, joka suomi24:n purjehduspalstalla kyseli Vuosaaren satamasta lähtevien laivojen aikatauluja päästäkseen väylän yli?:-)

Panthera on tuo pyörylä, edessä oleva lyhyempi viiva näyttää seuraavan kahden tunnin aikana kuljettavan matkan. Kolmiot on rahtareita, jotka ajavat omissa karsinoissaan.


Rahtilaivojen jälkeen saamme leikkiä kuuruhippaa kalastusalusten kanssa, joita tuntuu nousevan kuin sieniä sateella. Onneksi täällä suurimmalla osalla kalastuspurkeista näyttää olevan lähettävä AIS, jolloin näemme aluksen sijainnin ja suunnan plotterin näytöllä. Haastavuutta tekee se, että niiden AIS näyttää olevan aika heikkotehoinen ja näkyy vasta aika lähellä. Myös tutkassa nuo matalat alukset näkyvät viime tipassa. Kalastusalukset eivät myöskään aja suoraa viivaa, vaan niiden reitti on jonkinlainen käännynpä tästä oikealle-ajan ympyrää-kurvaan suoraan sua päin-tulen muuten tosi kovaa-eipäs kun käännynkin juuri takaisin päin. Pimeässä emme myöskään tiedä, mitä perässä vedettäviä härpäkkeitä näillä aluksilla on laahattavanaan, joten me väistämme kaikkia ja riittävän kaukaa. Ei siis juuri nukuttu viimeisenä yönä ennen Corunaa.



Matkan viimeiset tunnit ajelemme umpisumussa kohti satamaa, mutta onneksi sumu hälvenee juuri vähän ennen satama-altaaseen menoa. Olemme valinneet Corunan marinoista uloimman, aiomme vain tankata itsemme ja diesel-tankit ja jatkaa matkaa mahdollisesti jo huomenna. Corunaan saapuessa on merimatkaa takana 982 mailia eli noin 1770 km ja aikaa matkaan meni 8 vrk ja 3 tuntia.


Vanha linna suojelee satamaa ja marinaa.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä rohkeasti viestiä, ruusuja, risuja, kysymyksiä, mitä vaan. Pyrimme vastaamaan, kun olemme netin äärellä.