Message from: Maiju Suurnäkki

PIENI PURJEHDUSRETKI JAMAICALTA KOHTI BERMUDAA

Torstai 7.5.2015

Jamaican Port Antonion satamassa on harvoin jos koskaan suomalaisia veneitä, mutta tällä hetkellä kahden veneen perässä liehuu suomen siniristi-lippu. Ystävämme Jerry Moodillaan miehistönsä Markun kanssa on lähdössä meidän kanssa samaa matkaa kohti Bermudaa. Säätietoja on luettu tarkkaan, tuulitiedot vaihtelevat alkumatkalle suunnasta toiseen (eipähän päästä syyttämään ennustetta, olkoon tuuli mistä hyvänsä suunnasta), Bahaman alueelle luvataan 10 m/s tuulia idästä eli meille sivutuuli (pitkän ajan ennusteen mukaan sama tuulen voimakkuus jatkuu seuraavat kaksi viikkoa).

Kello 17 nostamme ankkurit ja lähdemme liikkeelle. Vastassa on kuoppainen meri, olo on kuin pesukoneessa. Moottorin tukemana pääsemme mukavasti eteenpäin ja haluttuun suuntaankin. Jerryn kanssa olemme yhteydessä tunnin parin välein ja haukumme vuorotellen Karibiaa ja sen "mukavia" purjehdusoloja -niin haluamme täältä jo Eurooppaan:-)


Perjantai 8.5.2015

Matka on jatkunut, muutaman pätkän olemme nauttineet pelkillä purjeilla ilman moottorin pärinää. Iltapäivällä moottoroimme täysin vastatuuleen ja vasta-aaltoon. Taivas on osittain pilvinen, meidän itäpuolella taitaa sataa. Pilvesssä näkyy pieni alkava piikki alaspäin, joka häviää hetken kuluttua pilven sisään. Samassa katseeni tarkentuu meren pintaan jonkin matkaa edessämme, MIKÄ TUO ON??! Meidän oikella puolella kiitää iso vesipyörre meitä kohden ryöpyttäen vettä kuin veden pinnan päällä kulkeva pendolino. Juha vetää moottorin kaasun isolle ja kääntää autopilotilla Pantheran suuntaa 30 astetta länteen päin eli poispäin meitä lähestyvästä "junasta". Nopea vilkaisu sitloodaan, ettei mitään tärkeää ole putoamassa kyydistä ja sukellamme sisälle ottaen oviluukun valmiiksi vierelle, onneksi olimme laskeneet keulan purjeen juuri hetki sitten. Seuraamme trombin tuloa kulkuaukon rapuilta, ehdin huutaa Jerryllä varoituksen VHF:llä. Vesi ryöppyää noin veneen mitan päässä vierellämme, vesipärskeitä lentää sitloodaan asti. Muutamassa sekunnissa trombi on kulkenut ohitsemme ja katoaa taaksemme. Taas jälleen kerran matkassamme oli onnea, kurssin muutos ja konevoima antoivat juuri ratkaisevat metrit meidän ja trombin väliin.


Lauantai 9.5

Hidas tappelu vastatuuleen, vasta-aaltoon ja nähtävästi myös voimakkaaseen vastavirtaan jatkuu koko päivän Kuuban ja Haitin välissä, myös isot aallot sortavat veneen kulkua koko ajan länteen päin, Karibia ei halua päästää meitä kovin helpolla lähtemään. Jokin alkaa täristää venettä koneella ajaessa, onko meillä jotakin potkurin tai akselin ympärillä vai onko jokin kiinnitys löystynyt? Ohjaus ainakin toimii normaalisti. Laskemme kameran veneen perästä veteen, videossa ei ainakaan näy mitään normaalasti poikkeavaa, asian tutkiminen sukeltamalla ei juuri nyt houkuta. Juha tarkastaa tilannetta konehuoneessa, laturi näyttää olevan löystynyt kiinnityksistään, mutta sen korjaaminen vaatisi tulikuuman koneen jäähtymistä ennen kuin sen kylkeen voi työntää sormensa. Ajelemme edelleen pienellä kaasulla, kunnes iltapäivällä kone kuumenee liikaa. Jäähdyttelemme konetta tyhjäkäynnillä ja lopulta sammuttamme sen, kun tuulikin nousee, jolloin pääsemme eteenpäin pelkillä purjeillakin. Teemme päätöksen tehdä varikkokäynnin Great Inagualla, eli pysähdymme sinne ankkuriin ja tutkimme mahdolliset viat ja korjaamme ne, täristävällä koneella emme jatka matkaa Bermudalle, muita varikkoja ei matkalla enää ole.

Tuulen säätäjä ei näköjään ole lukenut kanssamme samaa sääennustetta, koska illalla piristynyt tuuli puhaltaa koko yön 10-15m/s. Tuuli itsessään ei ole paha asia, pienennämme purjeet niin, että meno on turvallista ilman riskiä purjeiden hajoamisesta ja Pantheran meno pysyy hallinnassamme -lopulta meillä on isopurje reivattuna kolmosreiviin eli kaikkein pienimpään mahdolliseen kokoon ja keulafokkaa on näkyvissä nenäliinan kokoinen palanen. Isompi ongelma ovat tuulen aikaansaamat isot noin neljä metriset aallot, jotka täällä ovat myös liian lyhyitä, että veneemme mahtuisi kunnolla sinne väliin. Arska autopilotti on nykyään luotettavin miehistön jäsenemme ja taitavasti se kuljettaa Pantheraa aallokossa, joka kurssivalinnallamme tulee hiukan etuviiistosta eikä suoraan keulaan. Olemme ensin molemmat hereillä sitloodassa, mutta kun tuuli näyttää pysyvän tasaisena ilman pahoja puuskia, vuorottelemme vahdissa ja lepäämässä sisällä. Lepovuorolainen yrittää nukkua sisällä lattialla salongin sohvan ja pöydän välissä olevalla patjalla tuettuna usealla tyynyllä heilumattomaan olotilaan (tosin sisäelimet muljahtelevat jokaisen liikkeen myötä pahemmin kuin yhdessäkään Linnanmäen laitteessa) kuunnellen samalla erilaisten äänten kakofoniaa, kun kaikki vähänkin irtonainen kolisee, kilisee,rämisee ja rutisee veneen liikkeiden mukaan. Kylkeen iskeytyvän aallon ääni kuulostaa sisällä siltä kuin törmäisimme johonkin isoon esteeseen. Vahtivuorolainen nuokkuu sitloodan pohjalla tai penkillä havahtuen epäsäännöllisin väliajoin saatuaan puoli saavillista vettä niskaansa tai syliinsä suoraan merestä sivukannen tai jopa tuulilasin yli tarjoiltuna. Säännöllisemmästä herätyksestä pitää huolen vartin välein soiva munakello, jolloin vahti viimeistään herää, tarkastaa plotterilta mahdolliset AIS-viestit rahtareista (tänäkin yönä näemme useita laivoja näytöllä, mutta vain parin valot oikeasti merellä eikä meidän tarvitse tällä kertaa väistää ketään, onneksi AIS:ssa on myös hälytystoiminto liian lähelle tulevien laivojen varalta), kierrättää katseensa 360 astetta ympäri veneen nähdäkseen mahdolliset lähellämme liikkuvat laivat tai veneet valoistaan, tarkastaa tuulen suunnan ja voimakkuuden, purjeiden tilan, autopilotin ohjaaman kulkusuunnan ja katsastaa taivaan huomatakseen mahdolliset sadepilvet. Tarvittaessa vahti avaa myös tutkan, josta saa tarkempaa tietoa lähellä liikkuvista aluksista ja myös isommista sadealueista, vakituisesti emme pidä sähkösyöppöä tutkaa päällä.


Sunnuntai, Äitien päivä, 10.5.2015

Vihdoinkin olemme Great Inaguan saaren eteläkulman tasolla, ainakin plotterin kartan mukaan, saarihan on niin matala, että se ei kovin pitkälle näy. Olemme myös ajautuneet koillistuulella vastaiseen purjehdittaessa liikaa länteen päin noin 20 kilometrin päähän saaren rannasta. Suunnitelmamme on ollut purjehtia riittävän pitkälle ohi ankkuroitumislahden, jonka jälkeen voimme vaihtaa kurssia takaisin päin ja purjehtia kaakkoon sivutuulessa. Mutta suunnitelmamme ei ihan toimi, koska samalla hetkellä, kun päätämme muuttaa kurssia, muuttaa myös tuuli puhaltamissuuntaa, siis kaakkoistuuli, siis taas vastatuuli. Hetken yrittämisen jälkeen huomaamme, että emme liiku juuri mihinkään, aalto vaan keikuttaa meitä paikallaan emmekä saa purjeilla tarpeeksi voimaa puskea vastatuuleen. Päätämme käynnistää koneen ja ajelemme uhkarohkeasti pienillä kierroksilla eteenpäin (täristää tänään vähemmän, onneksi).

Vähitellen saarta lähestyttäessä alkavat aallot pienentyä, saari sentään suojaa jonkin verran. Mutta tuuli jatkaa puhisemista, ankkuroituessakin puhaltaa 14 m/s, lahti ei edes varsinaisesti ole lahti vaan ainoastaan saaren suojanpuoleinen pitkä ranta ja kasvillisuus on niin matalaa, ettei se muodosta mitään suojaa tuulelta. Onneksi tilaa on paljon, ainoastaan yksi purjevene keikkuu aalloilla eikä meillä ole mitään tarvetta mennä sen lähelle. Vihdoinkin klo 16 olemme paikallamme, ainoastaan reilu swelli heiluttelee Pantheraa, mutta emme sentään enää kallistele puolelta toiselle. Soitamme Jerrylle (jonka komensimme avunanto-tarjouksistaan huolimatta jatkamaan matkaansa) tilannekatsauksen satellittipuhelimella, merellä kuuluu sama keli jatkuvan jollei vähän jopa kovenevan, ei kovin mukavaa. Nyt ruokaa, pesulle ja nukkumaan!