Kohti Kuubaa, vihdoinkin!

Tasan kolme viikkoa on pääharrastuksena ollut oleminen, ei kiirettä mihinkään, ei mitään pakollisia turistinähtävyyksiä, kaikkina päivinä ei ollla edes vaivauduttu veneeltä maihin. On syöty, juotu, uitu, snorklattu, luettu, vähän kävelty. Nautittu olosta maailman turvallisimmalla saarella (rikoksia kuulemma nolla ja poliiseilla ei mitään tekemistä). Stressi taitaa olla tuntematon käsite paikallisten asukkaiden parissa (veneilijä ehkä välillä vähän stressaa sääolojen surkeutta). Pantheran matkatoimisto todella suosittelee tätä saarta täydelliseen mitään tekemättömyyteen:-)

Saaren päälaituri, johon kaikki tarvikkeita tuovat pikkurahtarit ja saarten väliä liikennöivä katamaraani kiinnittyvät. Saarelle pääsee vain naapurisaaren San Andrean kautta joko lentäen tai katamaraanilla -tai omalla veneellä:-)

Tällä saarella on ennen meitä käynyt kolme suomalaista venekuntaa ja nyt lahdella on samaan aikaan kaksi venettä, joiden peräpeilissä lukee Helsinki. Tänään kirjauduimme samaan aikaan ulos maasta agentti Bushin toimistolla ja huomenna aamulla otamme yhteislähdön kohti pohjoista. Reittimme erkanevat taas hetkeksi, kun Jerryn Moodi miehistöineen suuntaa Hondurasin saarille ja me otamme tavoitteeksi Kuuban. Matkaa Kuubaan on plotterin mukaan 552 mailia eli noin 1000 km ja aikaa menee noin 5 vuorokautta. Keli merellä on lähes ihanteellinen pitkän kovatuulisen ja isoaaltoisen jakson jälkeen, luvassa on 4-6 metriä tuulta lähes idästä eli meille sivutuuli ja aallon korkeus vain 1-1,5 metriä. Ainoa huolemme on tuulen loppuminen kokonaan, jolloin voimme tarvittaessa pysähtyä Jamaicalle tai Cayman Islandsille odottamaan uutta tuulta.

Odottamassa Immigrationin virkailijaa leimaamaan passejamme agentti Bushin toimistolla.

Sormenjäljillä varmistetaan, että lähdössä on sama kaveri, joka tuli tänne kolme viikkoa sitten. Tälle saarelle on lähes mahdoton muuttaa asumaan, jollei satu omistamaan täältä sukua tai löytämään täältä aviopuolisoa.

Mehän olemme nyt käytännöllisesti katsoen kotimatkalla, jota kyllä riittää vielä ainakin 12000 kilometriä. Aikaa kuluu myös useampi kuukausi, koska purjeveneen vauhti ei parhaimmillaankaan yllä polkupyörän nopeuteen, mutta merihän jäätyy seuraavan kerran vasta myöhään syksyllä. Reitti tulee kulkemaan jostakin Kuuban tai Dominikaanisen tasavallan tienoilta Bermudalle, Azoreille ja sieltä Eurooppaan. Mutta nyt ensin Cienfuegos Kuuban etelärannikolla!

Ps. mereltä laitamme lyhyitä päivityksiä taas Facebookiin ja tänne blogiinkin saattaa jotain ilmestyä. Kuuban rannikolle päästyämme ovat yhteydet ihan arvoitus, mutta aika näyttää senkin.

kkkkk