maanantai 30. maaliskuuta 2015

Message from: Maiju Suurnäkki

OLIPA KERRAN KUUBASSA 30.03.2015


LAASTARIA

Kävelemme marinasta kaupungille parin kilometrin matkan, emme ota polkupyörätaksia, emme hevoskärryjä emmekä edes tavallista taksia, "nos gusta caminar" on meidän vakiorepliikki kaikille kyydin tarjoajille (hulluja turisteja, tykkäävät kävellä!). Kävelyn palkaksi saan jalkaani kirvelevän hiertymän ja laastari/ensiapu/meikkipussi jäi tietenkin veneelle. Kyselen laastarin ostopaikkaa alkeellisella espanjan taidollani ja näytän varmuuden vuoksi jalkaa, vanhempi rouva neuvoo seuraavalle kadulle, siellä jossakin on kauppa, mutta puhuu samalla jotain optikosta ja tekee käsillään silmälasien kuvan. Seuraava katu onkin kävelykatu, jossa on paljon liikkeitä, mutta optikko/apteekkiliikettä emme löydä. Kysytään siis uudelleen seuraavilta rouvilta, jotka viittaavat ihan vieressä olevaan Farmaciaan. Farmaciassa näytän taas jalkaa myyjätytölle, si, curita siihen tarvitaan, mutta ei täällä myydä mitään sellaista, ainoastaan rasvoja ja purkeista päätellen myös nesteitä ja pillereitä. Tyttö yrittää neuvoa meille jonkin toisen mahdollisen ostopaikan, mutta tulee sitten siihen tulokseen, ettei niitä missään myydä tällä hetkellä. Kun tulemme ulos Farmaciasta ovat äskeiset rouvat ovella kysymässä, löytyikö laastaria. Ai ei, no tässä olisi, ja toisen rouvan tytär ojentaa kahta pientä laastaria minulle. Rouvat seuraavat laastarointia tyytyväisinä ja minä kiittelen kovasti kysyen vielä, maksaako tämä jotain -no ei tietenkään, hyvä jos auttaa!:-)






RAHANVAIHTOA

Kuubassa ei voi maksaa minkään muun maan valuutalla (paitsi marinassa euroilla sekä dollareilla), joten etsimme rahanvaihtopistettä. Kyselyn tuloksena kuulemme, että pankissa rahaa vaihdetaan, siis kaupungissa. Kaupungissa löydämme itsemme monen kyselyn jälkeen kadulta pienen konttorin edestä, tässä jonotetaan johonkin, ikkunassa on lappu, jossa on mainittu rahanvaihto (missään ei ole mitään pankkiin viittaavaa sanaa). Varmistamme vielä jonon viimeiseltä rouvalta, että täällä todella voi vaihtaa euroja. Lyhyen jonotuksen jälkeen pääsemme sisälle, tiskillä vaihdamme euroja Kuuban CUCeiksi (Convertible Peso), eli viralliseksi turistivaluutaksi, joka on arvoltaan lähes sama kuin euro. Yritämme kysyä virkailijalta, pärjäämmekö pelkästään näillä rahoilla vai tarvitsemmeko myös paikallisia pesoja, mutta virkailija pyytää meitä puhumaan vahtimestarin kanssa. Vahtimestari selittää meille sujuvalla englannin kielellä Kuuban kahden valuutan eron, paikallista pesoa (CUP) käytetään ainakin toreilla ja kauppahalleissa sekä joissakin valtion omistamissa ravintoloissa, myös bussissa maksetaan sillä, osassa kaupoista käytetään vain CUCia ja osassa CUPia. Hieman sekavaa, kun lompakossa on nyt kahta valuuttaa, joiden arvo on hyvin erilainen, kun 1 CUC = 25 CUP. Vahtimestari kertoo vielä, että meillä on myös lähellä marinaa rahanvaihtopiste.




PURJEENKORJAAJAA ETSIMÄSSÄ

Tänne Kuubaan tullessa huomasimme, että meillä on isopurjeessa pitkittäisrepeämä purjeen takareunassa (purje on uusi, juuri Suomesta lähtiessä ostettu, kummastuttaa repeämän ilmestyminen, näyttää, että purje on revennyt taitekohdasta) -mistä ja millainen purjeenkorjaaja täältä löydetään vai pystymmekö korjaamaan repeämän itse? Marinasta saamme paikallisen purjemaakarin nimen ja osoitteen, siis sinne kyselemään korjaustapoja. Kaupungilla ihmettelemme taksikäytäntöä, viralliset keltaiset taksit näyttävät kaikki olevan varattuja, mutta osassa tavallisen näköisiä henkilöautoja on taksitarra tuulilasissa. Pysäytämme yhden tarrallisen auton, varmaan 50 vuotta vanha jenkkityyppinen pyöreänurkkainen vihreä pakettiauto, jonka takaosaan on lisätty penkit molemmille sivuille matkustajia varten. Me pääsemme kuitenkin kuskin viereen etupenkille ja kuski suunnistaa osoitelapun mukaan varmistettuaan vielä reitin oikealta taksikuskilta. Auto kolisee ja rämisee, mutta eteenpäin mennään, tiessä on vain niin paljon monttuja. Useamman kyselyn jälkeen olemme vihdoin oikean varastorakennuksen edessä (kaupungissa on meidän mielestä hyvin suoralla viivoittimella vedetty selkeä asemakaava ja kadut on numeroitu järjestyksessä, on vain Calle xx ja Avenida xx, mutta ei se käytännössä niin selkeä olekaan). Täällä asuvat tavalliset ihmiset, vähän köyhemmät alkeellisimmissa oloissa. Kaduilla yleisin kulkuneuvo on hevonen rattaineen, rakennukset ovat vanhoja ja ränsistyneitä, kujilla kulkee vihannesmyyjiä työntökärryineen. Yksi selkeä ero on muissa maissa näkemiimme köyhempiin alueisiin, täältä puuttuu yleinen roskaisuus ja pask..suus. Taksikuskimme varmistaa, että olemme tulleet oikeaan paikkaan ja johdattaa meidät oikealle ovelle, jonka takaa löytyy purjemaakari Luicito verstaineen. Valokuvien näytön ja pienien kommunikaatiovaikeuksien jälkeen pääsemme yhteisymmärrykseen, että Luicitolla on liimaa, jolla voi ensin liimata paikan repeytyneen kohdan päälle ja sen jälkeen ommella siksakkia koneella paikan reunoihin. Hyvä, tulos on toivottavasti parempi kuin meidän korjausyritys pelkästään käsin ommellen. Tuomme siis purjeen huomenna aamulla tänne ja palkkaamme samantien taksikuskimme hakemaan meidät ja purjeen marinasta aamuyhdeksältä -toivotaan, että auto kestää. Nautimme taksikyydistä takaisin marinaan ja maksamme tämän päivän ajosta 10 CUCia (= noin 10 euroa).






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä rohkeasti viestiä, ruusuja, risuja, kysymyksiä, mitä vaan. Pyrimme vastaamaan, kun olemme netin äärellä.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.