sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Kuvapäivitys San Blasilta eli Kuna Yalasta tammikuussa 2015


Kolumbian Santa Martasta oli vajaan kahden ja puolen vuorokauden purjehdus Panamaan San Blasin saaristoon. Tuulta ja aaltoja oli matkalla riittävästi. Loppumatkan reitti kulki San Blasin saaristoa suojaavan riuttavyöhykkeen läpi. Kartasta oli katsottuna etukäteen riittävän iso rako riuttojen väliin ja paikalla ollessa voimakas tuuli nosti onneksi isot kuohut matalikkojen kohdalle, oli helppo päättää, mistä emme ainakaan mene:-) Perillä odotti suojaisa Mono Island, lähes tyyni lahti pienen palmusaaren ja mantereen välissä.

San Blasin saaristo  http://sanblas-islands.com/  kuuluu Panaman valtioon, mutta se on Kuna-intiaanien asuttama itsehallintoalue. Kaikilla saarilla on vähintään kaksi nimeä, espanjalainen/englantilainen ja Kunien oma nimitys paikalle. Kunien oma nimi saaristolle on Kuna Yala eli Kunien Maa. Vaikka suurin osa saarista on ilman vakituista asutusta, kuuluvat ne kaikki jollekin kuna-yhteisölle. Samoin jokainen palmupuu kuuluu jollekin ja Kunat käyvät säännöllisesti keräämässä kookoksia myös kauimmaisilta saarilta tehden niillä kauppaa kolumbialaisten kanssa.

Vain muutamalla saarella on kauppoja, joista myös veneilijä löytää peruselintarvikkeita ja jopa polttoainetta. Suosituimmilla veneilysaarilla kiertää säännöllisesti erilaisia myyntiveneitä myymässä vihanneksia, hedelmiä, kalaa, hummeria, kananmunia, olutta, limsoja ja kuna-käsitöitä eli molia. Mekin söimme todella herroiksi aamupalana tuoretta makeaa ananasta ja päivälliseksi tuoretta kalaa ja hummeria munakoiso-paprikalisukkeilla, nam:-)

San Blasille tultaessa saimme noin kolmekiloisen tonnikalan, joka tapettiin siististi Saarenmaan jämillä. 



Mono island: Kolumbiasta San Blasille tulo oli melkoista keikutusta. 
Jerryn sanoin:"v***u, kukaan ei kertonut että länsi-karibia on näin kuoppainen!!"
Siksi riuttojen ja saaren suoja tuntui lähes paratiisilta. Tässä kajakilla Mono Islandin suojaisessa lahdessa. 

Jätehuoltoa Mono Islandin rannalla.



Paikalliset kanootit ovat todella merikelpoisia.







Snug Harbour: Yhdestä puusta veistetyt kanootit oli yllättävän vakaita ja nopeita. Kuna-mies Arkin oli yksi noita harvenevan taidon osaajia ja kertoi meille kanootin teosta.





Seuraavana päivänä Arkin toi tilaamamme hedelmät ja yuccaa, jonka kuorimisen opetti meille. 




Nargana: Täältä löytyi pari kauppaa ja huonosti toimiva netti. Sivistys on saapunut myös Kuna-intiaanien pariin. Lautasantenni oli lähes joka majan takana. 

Ulkohuussit kätevästi veden päällä, ei tyhjennysongelmia:-)

Dieseliä ostamassa pari kannullista.


Hylkyjä lojui riutoilla eri puolilla San Blasia. Tämä hylky Narganan edustalla. Näimme myös pari juuri riutalle ajautunutta purjevenettä -aika surkea näky, kun aallot hakkaa venettä kivikkoon ja tietää, että ei sitä sieltä ainakaan ehjänä pois saada.

Green Island eli Kandildup


Green Islandilla ankkurissa




Kuna-lähetystö Jerryn veneellä sy Moodi keräämässä Kuna Yala-alueen maksua (20$/nenä+20$/vene/kk) 

Myytävää kauppatavaraa...

...ja muutaman tunnin kuluttua hummerit padassa:-)






Autio saari Waisaladup melontamatka Green Islandilta









Parasta koko reissussa: erilaiset eläimet.

Pelikaanien syöksyjä emme kyllastyneet katselemaan. Tässä meren pinta aivan täynnä pientä kalaa, nokka vain ammolleen, syöksy mereen ja NAM:-)



Morbedup (Canbombia): Pieni saari riuttojen suojaamana, todella suojaisa ankkuripaikka. Haastavan kapea ja matala reitti riuttojen sisäpuolelle, mutta perillä riittävästi vettä.
Saaren päässä muutaman talon kylä, josta saimme leipää ja kalaa. 

Suomalaisen s/y Moodin kanssa kavereina Morderupin edustalla.



Isoissakin palmuissa on uskomattoman pienet juuret! Kaikki saaret ovat todella matalia ja meren nouseminen tuhoaa saaria pikkuhiljaa.


Isla Provenirin alapuolella oleva Nalunega, jossa yritimme käydä kaupassa. Löytyi meloonia ja vihreää paprikaa.





Holandes Cays, Waisaladup: naapuri yritti ennätystä kumiveneensä kanssa.




Merenalaista elämää Waisaladupilla
:






Koko tammikuun viihdyimme näissä maisemissa. Hiukan haikealta tuntui lähteä, tänne(kään) emme varmaan enää tässä elämässä palaa.

Waisaladupilla perinteinen Kuna-kylä.











2 kommenttia:

  1. Ihanan näköinen paikka:) Meiltä jäi se näkemättä. Mutta hei, vieläkään ei ole myöhäistä pyyhkäistä kanavan läpi Tyynelle;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. San Blas on hieno paikka, kannattaa poiketa, kun osutte seudulle seuraavan kerran. Vai Tyynelle, se on niin iso meri, että siellä pärjää vaan tosipurjehtijat isoilla veneillään:-)

      Poista

Jätä rohkeasti viestiä, ruusuja, risuja, kysymyksiä, mitä vaan. Pyrimme vastaamaan, kun olemme netin äärellä.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.