JAMAICALLA 14.4.2015-

Kuuban ja kolmen vuorokauden moottorointipurjehduksen jälkeen olemme Jamaicalla, Discovery Bayssa. Discovery Bay on puolivälissä pohjoisrannikkoa oleva mukava lahti, jonka toista päätä hallitsee bauksiittitehdas ja sen vierellä oleva rahtilaituri bauksiitin kuljetushihnoineen. Bauksiittia käytetään yhtenä ainesosana alumiinia valmistettaessa ja tehdas on suurin työllistäjä tällä alueella. Lahden toisella reunalla on pieni Discovery Bayn kaupunki, hiekkarantaa ja useita yksityisomisteisia rantahuviloita. Me olemme lahden ainoa purjevene ja olemme parkkeeranneet ankkuriin rannikkovartioston laiturin tuntumaan. Kuubasta lähtiessä olimme suunnitelleet purjehtivamme suoraan Jamaican itäpäähän, mutta vastatuuli ja vasta-aallokko saivat meidät muuttamaan reittiä tänne ja hyvä niin. Olemme saanneet hoidettua maahantulomuodollisuudet nopeasti ja rennosti, sekä maahantulo- että tulliviranomainen tulivat ihan vain meitä varten paikalle, täytimme taas kasan papereita, rannikkovartioston pojat kävivät kurkistamassa veneeseen -olemme taas virallisesti uudessa maassa, ja ilman mitään maksuja!

Uusi maa ja uusi lippu.

Edessä pitkä hiekkaranta, josta suurin osa on kuitenkin yksityisomistuksessa. Me onneksi pääsemme uimaan suoraan veneen takaterassilta emmekä tarvitse siihen rantaa.

On tilaa olla ankkurissa ihan yksin.

Rahtilaiva lastaamassa bauksiitti-kuormaa tehtaan edessä. Lastaus näytti kestävän aina pari päivää.

Rannikkovartioston laituri aidatulla ja aseilla vartioidulla alueella.

Kuubassa oli kuivaa ja ruskeaa, mutta täällä on taas kaikki vihreää ja vehreää, merivesi on 28 asteista ja huimaavan kirkasta, veneen alla näkyy pohja, vaikka vettä on 9 metriä. Kaupungilla lähes kaikki ovat mustia, erotumme selvästi joukosta, mutta paikalliset tervehtivät ja neuvovat meitä ystävällisesti. Kaupungille kuljemme jättämällä Möhkön rannikkovartioston laituriin, ensimmäistä kertaa kumiveneemme on aseistun vartijan suojaamalla alueella:-)

Tätä miestä on etsitty ympäri Karibiaa -vai onko tää kuitenkaan piraattikapteeni Henry Morgan?

Muutama päivä rauhallista oleilua, uintia ja kävelyretkiä, veden ja dieselin tankkaus ja olemme valmiit siirtymään Port Antonioon. Teemme siirtymän yöllä, koska täällä rannan tuntumassa tuuli rauhoittuu yön ajaksi. Aamulla klo 7 olemme Port Antonion satamalahdella Errol Flynn-marinan edustalla ankkurissa. Port Antonio on täkäläisittäin keskikokoinen kaupunki, joka myös aikoinaan oli suosittu turismialue. Nykyään pääosa turisteista viettää lomansa saaren länsipäässä Montego Bayssa ja tämän kaupungin ja Discovery Bayn hotellit ränsistyvät tyhjillään.

Sijoittajille olisi paljon kohteita, ihan vaan pientä pintaremonttia ja voisi aloittaa hotellibisneksen.

Marina on rakennettu melko suureellisesti, vaikka laiturialue ei kovin iso olekaan. Alueelta löytyy kaksi baaria ja yksi hienompi ravintola, risteilylaivojen laituri ja terminaalitilat (pieni risteilylaiva vierailee kuulemma kerran tai kaksi vuodessa), kiinni oleva myymälä/kahvila, uimaranta, kallis jäätelökahvila, paljon puistoaluetta ja rantabulevardia kävelyyn -positiivista on, että myös paikalliset ihmiset pääsevät vapaasti marinan alueelle, eikä siitä ole tehty vain ”rikkaiden” veneilijöiden suljettua kateellisuutta aiheuttavaa aitausta (rauhallinen puisto houkutteleekin monia istuskelemaan varjoisten puiden alla ja monet koululaiset näyttävät oikaisevan marinan läpi koulumatkallaan). Joskus täällä oli myös poijuja veneiden kiinnitystä varten, mutta nyt ankkurointi on ainoa vaihtoehto kalliin laituripaikan sijasta. Pelkästä ankkuroinnistakin marina laskuttaa 15 euroa/vrk, saamme toki sillä maksulla myös palveluita: todella siistit saniteetttitilat ja kerrankin kuuma suihku kunnon paineella (mukavuus, mistä emme ole tainneet vielä tänä vuonna nauttia!), vaihtelevasti toimiva netti, maksulliset pyykinpesu- ja kuivauskoneet, kumiveneille varattu kiinnityslaituri, roskisten käyttö. Täällä onnistuisi myös veneen ylösnosto, jos siihen olisi tarvetta ja myös veneen säilytys kuivatelakalla, jos joku haluaisi jättää veneensä keskelle hurrikaanialuetta kesän ajaksi.

Tämä laiturialue on vain risteilyturisteille, jotka saapuvat risteilylaivalla, kerran tai kaksi vuodessa.

Jotenkin tuntuu, että uiminen on tehty hankalaksi meressä....

...ja myös marinan uima-altaassa (kyltti oli paikalla koko oleskelumme ajan, kerran näimme yhden ihmisen altaassa), mutta veneilijä ei edes kaipaa allasta, kun oman veneen ympärillä on koko meri:-)

Monenlaista vesikulkuneuvoa on nähty, tämä moottorikatamaraani on tullut Saksasta asti, yli Atlantin...

Bananaman kävi tekemässä hedelmäkauppaa....

Ostettiin banaaneja, mangoja ja vähän eksoottisempiakin hedelmiä. Tuo iso vihreä möykky on soursop, hyvä raikas valkoinen hedelmäliha, josta puristettiin mehua. Ruskean "perunan" nimi on sneezeberry, sisältä vaalean ruskea ja imelän makea.

Pyhä yrtti

Olemme käyneet päiväkävelyllä viereisen lahden takana olevalla niemellä ja takaisin tullessa valitsemme yhden lukuisista pienistä baareista taukopaikaksemme. Baarissa istuu omistajan lisäksi pari paikallista miestä, joista yllättäen yksi on käynyt Suomessa. Turun telakalla on rakennettu useita isoja risteilylaivoja ja useampia tämän kaupungin miehiä on ollut yhden laivan hakureissulla Suomesta tänne Karibialle.

Baarin omistaja kertoo meille pyhästä yrtistä eli ganjasta (eli marihuanasta, tätä sanaa ei vaan kukaan täällä käytä). Täällä kuulemma useammat polttavat yrttiä kuin tupakkaa. Hänen mielestään tupakka on paljon vaarallisempaa kuin yrtti. Yrtistä voidaan myös tehdä mehua liottamalla lehtiä vedessä, jolloin teho on voimakkaampi. Kaikkein tehokkainta on kuulemma ”herb´s eye” eli ”yrtin silmä”, kerrotun mukaan se on vahvaa uutetta, josta riittää pieni tippa kielelle ja koko keho rentoutuu ja kaikki jännitykset poistuvat. Onneksi me olemme jo muutenkin niin rentoutuneita, että emme halua kokeilla yrtin voimaa. Ihan vapaata yrtin käyttö ei nähtävästi kuitenkaan ole, vaan kuulemma sitä saa olla taskussa vain tietty määrä kerralla ja polttaa saa vain yksityistiloissa.

Rakkaalla lapsella eli yrtillä on monta nimeä...vai tarkoittavatko nämä kaikki samaa marihuanaa, kuten luulemme?

KATUNÄKYMIÄ PORT ANTONIOSSA

Kanistereita

Purjehtimiseen Karibialla tarvitaan paljon polttoainetta, joten olemme päättäneet hankkia muutaman diesel-kanisterin lisää. Kysymme marinan pomolta, mistähän täällä saisi ostettua kanistereita -ei kuulemma mistään, niitä ei vaan ole myynnissä täällä. Emme luovuta, vaan päätämme jatkaa etsintöjä, kyllähän täälläkin tarvitaan polttoainetta tai muuta nestettä ja sille kanistereita! Kaupungilla aloitamme kyselyn rautakaupasta, josta meidät ohjataan seuraavaan rautakauppaan ja maatalouskauppaan ja kiinalaiseen sekatavarakauppaan... Lopulta saamme ohjeen, että pääkadulla on kemikaalipuoti, jossa myydään pesuaineita ja muita kemikaaleja, siellä voisi olla myös tyhjiä kanistereita myynnissä. Pienessä kemikaalipuodissa seisoo tiskin takana kaksi iloista myyjärouvaa ja heiltä saamme viimeisen vinkin: viereisessä supermarketissa myydään tyhjiä isoja ruokaöljykanistereita, he voivat kyllä sitten pestä kanisterit. Tämä neuvo osoittautuu lopultakin paikkansa pitäväksi ja hetken kuluttua palaamme rouvien luo tyhjien öljyisten 17 litran kanisterien kanssa. Rouvat ottavat kanisterit käsittelyynsä, luraus sinistä, liraus punaista, töräys violettia ja lisäksi vettä ja ravistelua, muutama toistettu käsittely ja meillä on puhtaat kanisterit dieseliä varten, hurraa!!! (yhden käytetyn kanisterin hinta on 0,50€ ja myös pesu maksaa 0,50€, ei siis kovin kallista)

Reittisuunnittelua

Me olemme matkalla takaisin Eurooppaan ja Suomeen. Olimme suunnitelleet jatkavamme Jamaicalta Dominikaaniseen tasavaltaan ollaksemme idempänä lähdössä Atlantille, mutta muutaman päivän mietinnän ja sääkarttojen tuijotuksen jälkeen päätämme muuttaa suunnitelmaa. Karibialla vallitseva tuulen suunta on idästä länteen (siis meille vastainen) ja tuohon vallitsevuuteen ei näytä olevan tulossa mitään muutosta ihan lähiaikoina.

Lähdemme siis täältä Jamaicalta kohti Bermudaa Bahaman saariston reunaa sivuten, joskus jonain päivänä. Mitään kiirettä ei ole, koska kevätmyrskyt, matalapaineet ja kovat tuulet näyttävät edelleen pyörivän Bermudan päällä (meillä ei onneksi ole mitään sitovaa aikataulua, kunhan ehditään Suomeen ennen syysmyrskyjä). Bermudahan on täältä pohjoiseen ja sopiva purjehdusreitti Eurooppaan kulkee sitä kautta, koska Bermudan korkeudella merivirta alkaa kääntyä itään päin, samoin tekevat tuulet useimmiten, ainakin toivottavasti. Vaikka meillä ei ole vielä kiire, ei täällä voi loputtomiinkaan odotella, koska kesän hurrikaanikausi alkaa lähestyä, sitä ennen on täältä lähdettävä -siis kevätmyrskyjen ja hurrikaanikauden välissä sopivalla ei-vastaisella tuulella:-) Matkaa Bermudalle on noin 10 päivää, sieltä Azoreille noin 20 päivää ja Azoreilta Eurooppaan noin 15 päivää. Noin suunnilleen:-)

Mihin niitä EU-rahoja oikein käytetään? Kalastussatamaan Jamaicalla????

Tähän ravintolaan ei saa viedä aseita, veitsiä, huumeita....mutta mitä ihmettä on merino??

Monenlaista terveyspalvelua on tarjolla, myös laiskoille-sairaille-kuolleille (lazy-sick-dead)

Poliisiasemalla

Hyppäsimme juuri ulos kaupunkibussista Kingstonissa Jamaican pääkaupungissa. Saimme varaosahankinnat tehtyä ja nyt on aika katsella kaupunkia. Olemme vilkaalla puistoaukiolla, katselemme hetken kännykkään ladattua karttaa löytääksemme Lonelyplanetin kovasti suositteleman paikallisen ruokabaarin. Käännymme rauhalliselle sivukadulle, jota ehdimme kävellä muutaman kymmenen metriä, kun ohitsemme kävelee nuori mies. Mies kääntyy saman tien eteeni, silmät toljottavat, hän sanoo jotakin epäselvää ja tekee uhkaavan eleen kädellään. Käännyn ympäri, Juha on ihan vierelläni ja siellä meidän takana seisoo toinen nuori mies. En ehdi edes ajatella mitään, kun eteeni tullut mies hyökkää kimppuuni ja yrittää repiä laukkuani. Vien kädet vaistomaisesti kaulalleni suojaksi ja Juha on minun ja hyökkääjän välissä. Huudan apua. Tunnen riuhtaisun kaulallani ja saman tien hyökkääjä ja hänen apurinsa juoksevat vauhdilla pois.

Olemme ällistyneen pöllähtäneitä tapahtumasta, järkytys tulee vasta hetken kuluttua. Mitä he saivat? Laukku on edelleen kaulassani (onneksi se ei roikkunut olalla, vaan oli pään yli heitettynä), laukun vetoketjut ovat kiinni, sieltä ei ole saatu mitään. Ainoastaan pitkä kaulaketjuni puuttuu. Sain ketjun ja siinä riippuvan suojelusenkelin lahjaksi työkavereiltani (kiitos kaikille siellä Pärnäsellä!) lähtiessämme tälle reissulle kaksi vuotta sitten. Nyt enkeli todella suojeli minua, kun roistot tyytyivät siihen. Ehkä he luulivat pronssisen korun olevan kultaa ja luulivat saaneensa hyvänkin saaliin. Jälkeen päin asiaa mietittäessä Juha on aivan varma, etttä ryöstäjä oli kanssamme samassa kaupunkibussissa, valikoiduimme nähtävästi jo bussissa ryöstön kohteeksi ja ryöstäjä seurasi meitä odottaen sopivaa hetkeä.

Puiston reunasta löydämme poliisiauton ja kerromme tapahtumasta. Poliisi kyselee hyökkääjien tuntomerkkejä ja kertoo ne eteenpäin kadulla partioiville poliiseille. Saamme kyydin lähellä olevalle poliisiasemalle, jossa nuori poliisinainen kirjoittaa raporttia kertomamme mukaan. Mitään hyötyä raportin teosta ei varmastikaan ole, mutta onpahan tapahtuma tilastoitu ja minuun luvataan ottaa yhteyttä, jos koru sattuisi löytymään. Saamme vielä kyydin takaisin bussiasemalle -hyvää huolenpitoa Jamaican poliisilta. Tapahtuman myötä olemme menettäneet kiinnostuksemme koko kaupunkiin. Saimme sen, mitä tulimme hakemaan eli varaosat, säilyimme hengissä ja ilman fyysisiä vammoja, voimme palata takaisin omaan turvallisempaan pieneen kaupunkiimme ja Pantheran suojiin.

Kingstoniin mennessä tie on ajoittain kapea ja äänitorvi on tarpeellinen apuväline, tööttäys ennen mutkaa saattaa pelastaa henkiä...

Sopu sijaa antaa...

Kingstonin kaupunkibussissa. Huivipäinen on rahastaja, joka karjuu matkustajia kyytiin, liikkeelle lähdetään vasta, kun bussi on täynnä. Myssypäinen herra myy siinä odotellessa mehua ja muuta juotavaa, luomutavaraa, ilman lisäaineita...