Message from: Maiju Suurnäkki

VARIKKOPYSÄHDYS BAHAMALLA 10.-17.5.2015


Bahama, ihania pieniä palmusaaria, kilometreittäin valkoista korallihiekkaa, kirkas aurinko taivaalla,lempeää tuulensuhinaa, värikäs cocktail jalallisessa lasissa...rentoutumista ja nautiskelua...

Meidän todellisuus: kolmen päivän vastatuulipurjehduksen jälkeen olemme saaneet ankkurin Great Inaguan rantaan. Tuulee noin kahta miljoonaa, Panthera velloo aallokossa, mutta hyvä ja luotettava Rocnan ankkuri pitää veneen paikallaan. Edessämme on muutama kilometri sitä valkoista hiekkaa, ei ketään missään, muutama käkkyräinen puu kasvaa vinona rannalla. Tuuli jatkaa puhinaansa, mutta me käymme suihkussa, syömme iltapalan ja kaadumme sänkyyn. Maininki lyö rantahiekkaan ja kivikkoon niin, että kolmeen ensimmäiseen päivään emme edes suunnittele rantaan menoa Möhköllä. Vaikka ratsastaminen aalloilla olisikin mukavaa, voi seurauksena olla kumiveneen pohjan hajoaminen rantakoralleihin, ja myös rannasta poispääsy maininkien läpi on haastavaa. Viranomaisille soitan VHF:llä, "täällä ollaan, tullaan konttorille, kun keli kevenee". Ankkurissa on myös muutama muu purjevene, kaikki näyttävät viihtyvän veneissään tällä tuulella.

Keskiviikkona tuuli hellittää hetkeksi, hurautamme Möhköllä rannalla olevan veneluiskan lähelle. Juha hiljentää vauhtia ja hyppään hiekkaiseen pohjaan, saamme Möhkön pysäytettyä ennen karkeaa raudoitettua betoniluiskaa, nostamme Möhkön riittävän pitkälle maininkien ulottumattomiin ja kiedomme köyden puun ympäri -emme vielä mieti takaisin menoa, saattaahan maininki pienentyä päivän mittaan (turvallisesti pääsimme takaisin veneelle emmekä kaataneet Möhköä edes torstaina dieselkanisteri-lastin kanssakaaan). Tallustamme lähellä olevalle lentokentälle, josta luulemme löytävämme viranomaiskonttorit. Paikalla olevat työmiehet kertovat, että viranomaiset eivät enää nykyään majaile siellä, mutta saamme heiltä kyydin oikeaan osoitteeseen.

Tullin miehet ovat mukavia, mutta Bahaman hinnat sen sijaan eivät. Tästä varikko-stopista joudumme maksamaan 300 USD (joka lienee lähes sama euroissa). Sillä hinnalla saamme vuoden purjehdus- ja kalastusluvan. Ei auta selittely, että olemme täällä vaan korjaamassa veneen hajonneita osia ja nyt odotamme parempaa säätä Bermudalle. Tullimies näyttää seinällä olevaa pääministerin kuvaa, tuon miehen vikaa nämä hinnat ovat! Tällä varikolla ei ole edes henkilökuntaa, joka syöksyisi korjaamaan paikkoja, vaan Juha joutuu ihan itse tutkimaan viat, korjaamaan ja vahvistamaan löydettyjä heikkouksia.

Bahaman rannikkovartiosto kävi tekemässä tarkastuksen Pantheralla heti viranomaiskonttorilla käynnin jälkeisenä päivänä. Mukavia miehiä, lähinnä olivat kiinnostuneita meidän turvallisuustarvikkeista ja kehottivat ottamaan heti yhteyttä, jos merellä tulee ongelmia.

Great Inagua on iso saari, Bahaman saarista kaakkoisin, mutta täällä asuu vain 1000 ihmistä, pääasiallisin elinkeino ja työllistäjä on suolalaitos, josta rahdataan tonneittain suolaa maailmalle. Saarella on pieni lentokenttä, johon pienet paikalliskoneet ja helikopterit laskeutuvat. Panthera on ankkurissa juuri kiitoradan pään kohdalla, öisin pidämme mastossa tricoloria palamassa, että tulemme varmasti huomatuiksi. Saarelle liikennöi säännöllisesti suolalaivat ja tarvikealus, joka juuri ja juuri mahtuu pieneen kaupungin tuntumaan tehtyyn lahteen. Tutustumme ainoaan kaupunkiin Matthew Towniin sen verran, että löydämme supermarketin (kanaa ja leipää), kirjaston (todella tarpeellisen netin säätietojen seuraamiseen) ja diesel-tankit (kallista dieseliä, 7,40/USGallona, eli noin 2 €/litra). Kaupunki on kaikista vierailemistamme paikoista hiljaisin, muutaman baari/kahvilan ovella on kyltti "closed" eli suljettu (syynä saattaa olla juuri satamaan tullut tarvikealus, kaikki taitavat olla rahtaamassa tarvikkeita sieltä).

Matthew Townin pääkatu. 

Ainoa satama, jonka ahtautta tukkeeaa kaksi osittain uponnutta hylkyä. Onneksi satamaan ei tarvitse edes yrittää, kun ulkopuolella on riittävästi ankkurointitilaa. Tässä tarvikealus juuri purkamassa lastia, kaikkea kauppaan, rakennuksille ja ties mihin...

Koko reissun kalleinta dieseliä, 1,96 USD/litra (lähes sama euroissa).

Miten lie hypännyt tähän?

Bahamalta lähtö ottaa koville, vasta kolmas kerta toden sanoo. Ensimmäinen yritys perjantaina: pääsemme noin puoli kilometriä rannasta, kun suunnittelemme purjeiden nostoa, mutta Juha käy vielä kurkistamassa konetta ja laturia. "Takaisin rantaan", kuuluu komento. Laturin hihna on lähes poikki (Juha oli hitsannut laturin kiinnikkeitä kasaan ja ehkä hihna oli nyt liian tiukalla, tai ehkä se oli vahingoittunut jo Jamaicalta tullessa, kun koko laturi oli löysällä kiinnikkeissään, tai ties mitä... mutta ei sillä nyt ainakaan merelle lähdetä). Palaamme takaisin samalle ankkuripaikalle ja seuraavana päivänä Juha rakentaa koko kiinnityssysteemin uusiksi (onneksi meillä on aggregaatti ja hitsausvälineet matkassa ja miehellä maailman parhaat hermot!). Toinen lähtöyritys launtai-iltana, kaikki vaikuttaa hyvältä, mikään ei täristä, laturi on kunnossa, nostamme purjeet ja olemme menossa noin viiden kilometrin päässä rannassa, kun silmäni osuvat fokan eli pienen keulapurjeen alareunaan. "Onko tuolla reikä, vai mikä kiiltää noin?" No, onhan siellä pystysuuntainen reikä, ihan kuin puukolla viistetty, alareunassa, mikä ei edes osu mihinkään. Juha yrittää korjata viiltoa useammalla eri teipillä, mutta yksikään teippi ei ota kiinni purjekankaaseen. Taas takaisin samalle ankkuripaikalle, koska emme halua lähteä arpomaan lähestyvässä pimeydessä mitään uutta rantaakaan. Juuri auringon laskiessa saamme taas ankkurin pohjaan ja päätämme jättää korjaushommat aamuun.

Sunnuntai-aamuna korjaamme viillon, konntaktiliimalla paikka päälle ja sen jälkeen käsin ommellen reunojen ympäri (kansakoulun ekalla luokalla opitulla hyvällä ja pitävällä ompeleella, kiitos vaan Helena Haataja hyvistä opeista). Nyt vihdoin lähdemme emmekä aio palata, vaikka tullimies sanoikin, että vuoden purjehduslupa on hyvä olla olemassa, jos aiomme palata Bahamalle. Suunta siis Bermudalle, johon matkaa on noin 8-10 päivän verran -varmasti löydämme taas vastatuulenkin!