Kuvapäivitys Isla de Providencia maaliskuu 2015

Tasan kaksi viikkoa sitten saavuimme kahden saaren välissä olevaan lahteen. Pudotimme ankkurin heti vihreän poijun jälkeen pohjaan ja tässä olemme pysyneet siitä asti. Meidän oikealla puolella on Isla de Providencia ja vasemmalla puolella pieni tietön Santa Catalina. Tuuli on puhissut koko ajan vähintään 10m/s, mutta Panthera on pysynyt paikallaan ankkurin varassa -kuinkahan tiukassa ankkuri on pohjassa, kun tästä joskus pitää lähteä?

Valaistu poiju on yölläkin hyvä kiintopiste, josta voi tarkastaa, että olemme pysyneet paikallaan. Lisäksi pidämme tabletissa ankkurivahtia, joka hälyttää, jos sijaintimme muuttuu liikaa.

Tälläkin saarella on vaikuttanut 1600-luvulla kuuluisa merirosvo ja kaapparikapteeni Henry Morgan, jonka muistoksi täällä on nimetty monia paikkoja mm  Morganin pää, perse.aarre. linnoitus... Me olemme kulkeneet Henryn jalanjälkiä tai oikeastaan vanavettä, koska Henry oli pitänyt myös Panaman Portobeloa tukikohtanaan.

Morgan´s Ass eli Morganin perse, siis tuo kallionhalkeama:-) Meidän koti ensimmäinen laiva oikealta.

Morgan´s head eli Morganin pää.

Santa Isabel, saaren ainoa kaupunki, suoraan edessä.

Oikealla kaupungin laituri.

Tähän mennessä kai ainoa satamalahti, missä on kunnollinen laituri kumiveneille, yleensä veneet vedetään mihin lie pöpelikköön tai asiakkaita odottavan ravintolan laituriin.

Santa Catalina on pieni saari aivan Providencian vierellä. Saaria yhdistää Rakastavaisten silta, joka on vain jalankulkijoille, yhtään autotietähän saarella ei edes ole.

Santa Catalinassa oli menossa laituriurakointi. Muutenkin saarilla oli paljon aktiivista toimintaa. 

Niin matalaa, että loppumatka tultiin meloen,

Santa Catalinan oma Pyhä Neitsyt

Santa Catalinan Fort Bay-rannalla grillibileet kaikkien kuuden venekunnan voimin.

Morganin pikku pyssy

Providencian saari on todella pieni. Saaren ympäri kiertää saaren ainoa tie, matkaa tulee 20 kilometriä. Autoja on vähän, mutta lähes kaikki taitavat omistaa jonkinlaisen mopon. Mekin vuokrasimme skootterin pariksi päiväksi ja ajelimme tukka putkella ympäri saarta -ainoastaan poliisit käyttävät kypärää:-) Värejä täällä ainakin osataan käyttää ja muutenkin luovaa silmää esim bussipysäkkien teossa.

Kirjaston bussipysäkki

Tulossa kuivattua kalaa:-)

Manchaneel Bay saaren eteläpäässä

Kaikki saarella ovat avoimen ystävällisiä. Nämä pojat tulivat pyytämään, että Juha sitoisi siimalangan tiukasti kiinni kalikassa olevaan naulaan. Kalikan käyttötarkoitus jäi arvoitukseksi:-)

Dieselin-hakumatkalla tultiin tähän asti Möhköllä, sitten kävellen huoltsikalle puolisen kilometriä, josta raahasimme neljä 20 litran kanisteria vanhoilla kaljakärryillä rantaan.

Kiipesimme myös saaren korkeimmalle vuorelle The Peak, noin 350 metriä merenpinnasta. Puuskutimme ylämäkeen peltojen ja viidakon läpi lähes kaksi tuntia, ajoittain polku haarautui ilman viittoja, mutta polkua kulkeneiden hevosten paskakasat olivat paras tienviitta.