Pari päivää Cienfuegosissa Kuubassa vietetty ja kaupungilla kävellessä olo on kuin olisi tipahtanut vanhaan elokuvaan. Suoria leveitä viivottimella vedettyjä katuja, kopsuttelevia hevosia kärryjensä edessä, paljon vanhoja amerikkalaisia autoja, polkupyörätakseja, upeita hyvin kunnossa pidettyjä vanhoja rakennuksia (myös rähjäisempää asutusta löytyy), erittäin ystävällisiä ihmisiä...
Tullessa emme ole saaneet edes ankkuria kunnolla pohjaan marinan edustalla, kun ensimmäiset viranomaiset kumiveneellään ovat jo vierellämme. Tulija on lääkäri/terveysviranomainen, joka suorittaa terveystarkastuksen eli mittaa meiltä kuumeen ja kyselee tietoja mahdollisista taudeista ja Afrikassa käynnistä (ei haittaa, että olimme käyneet Kap Verdellä toissa vuonna). Saamme terveen leiman papereihin ja luvan pudottaa keltaisen Q-lipun alas (aina uuteen maahan mennessä vedetään saalinkiin keltainen lippu, joka jo muinoin oli merkkinä mahdollisista taudeista, rutosta yms, nykyään lippu on useimmiten tullaamattomuuden merkki). Lääkärin jälkeen viranomaisia tulee lisää ja kaavakkeita täytetään paljon. Normaalien kysyttävien asioiden (aseet, huumeet) lisäksi papereihin tulee merkinnät mukanamme olevien vihannesten, hedelmien ja kananmunien määrästä, jopa kansainvälisten roskien määrä roskapusseina pitää ilmoittaa. Mistä tulemme (viimeiset kymmenen satamaa listataan ja Kolumbia herättää taas mielenkiintoa) ja mihin menemme, onko täällä veneeseen tulossa lisää matkustajia. Välillä käymme marinassa maksamassa viisumimaksut ja korvauksen kaikista täytetyistä papereista, reilu 100 euroa riittää. Samalla teemme myös sopimuksen marinan kanssa ankkuripaikan käytöstä, saamme maksaa 8 euroa/päivä siitä, että saamme olla ankkurissa, käydä marinan kylmässä lirusuihkussa, jättää Möhkömme (=kumiveneen) marinan hiekkarannallle (mihinkään muualle ei kumiveneellä saa mennä eli jos aikoo poistua veneestä, on pakko olla sopimus marinan kanssa!) ja jättää roskamme marinan roskiksiin. Maksureissun jälkeen palaamme veneelle ja saamme peräämme vielä yhden viranomaisjoukon, kuusi tullin miestä kahden koiran kanssa. Koirat tekevät hommansa nopeasti, ei mitään ilmoitettavaa heillä, ja miehet tutkivat muutamaa kaappia ja laatikkoa (suurin kiinnostuksen aihe on kaapista löytynyt ikivanha Nokian kännykkä ja portaikon lokerossa ollut munakello). Yksi miehistä kömpii takasviitin sängyn reunalle ja katsoo pari kaapin päällä olevaa koria, kunnes luovuttaa pahoinvoivana koko homman (lahdella tuulee ja vene rullaa aallokossa hieman epämukavasti). Meiltä kysytään vielä Kolumbiassa olosta, tekivätkö kolumbialaiset tarkastuksen veneeseen. Kerromme, että eivät tehneet, mutta Grand Caymanin tulli viihtyi veneessämme neljä tuntia purkien lähes kaiken auki löytämättä mitään -näiden miesten mielestä melko huvittavaa, koska heillä aikaa meni noin 20 minuuttia:-) Koko prosessi ankkurin laskun jälkeen kesti maksimissaan kaksi tuntia, jonka jälkeen meillä on leimatut passit käsissä ja lupa olla maassa 30 päivää, lisäaikaakin myönnetään toinen kuukausi, jos aiomme viihtyä pidempään.
Netti täällä ei toimi, tai vaikka jossakin hotellissa on periaatteessa toimiva netti, ei siihen tarvittavaa ostettavaa korttia ainakaan tällä hetkellä ole myynnissä, ehkä jonain päivänä, sanoi hotellin virkailijatäti. Tällä hetkellä yhteydenpito on siis satellittipuhelimen varassa (joka onneksi toimii, eli jenkit eivät ainakaan tällä hetkellä estä satelliittien toimintaa tällä alueella), saamme laitettua päivityksiä tänne blogiin ja meille päin voi myös laittaa viestejä (ohjeet löytyy kotisivuilta http://www.sy-panthera.com kohdasta "info".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti viestiä, ruusuja, risuja, kysymyksiä, mitä vaan. Pyrimme vastaamaan, kun olemme netin äärellä.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.