Panaman Portobelosta Providenciaan helmikuussa 2015

San Blasin jälkeen seilasimme kohti manner-Panamaa. Matkalla pysähdyimme Green Turtle marinaan, johon menoa emme suosittele!! Marina itsessään on mukava ja hyvin suojaisa, mutta se sijaitsee lahden perällä monen riutan ja kuohuvan aallokon takana. Sieltä ulos pääsy huonolla kelillä on melko mahdotonta tai ainakin hyvin jännittävää.

Sisääntuloväylä Green Turtle marinaan kuvattuna marinasta päin. 

Panaman Portobelo on hyvin suojaisa iso lahti, jossa meidän lisäksi oli noin sata venettä. Portobelon kuvia löytyy  kotisivuiltamme. Portobelo on hyvä paikka viettää aikaa odottaen jotain:  osa veneistä odottaa sopivaa sääikkunaa siirtyä pohjoiseen tai itään, osa odottaa Panaman kanavaan pääsyä matkallaan Tyynelle Valtamerelle, osa odottaa ehkä rikastumista ja veneen kunnostamisintoa, osa taitaa odotella lahden kuivumista veneen ollessa uponneena. Me viihdyimme  kolme viikkoa odottaen sopivaa sääikkunaa purjehduksellemme kohti pohjoista. Katsoimme säätietoja päivttäin, muutaman kerran oli jo parempaa säätä luvassa, mutta ajankohdan lähestyessä muuttui ennuste näyttämään pohjoistuulta ja isoja aaltoja, joten edelleen odotimme

Odotellessa ehdimme käymään Panama Cityssä ostoksilla ja katsomassa kanavaa. Kävimme myös pari kertaa noin tunnin bussimatkan päässä olevassa lähikylässä isommassa marketissa ruokaostoksilla. Retkeilimme myös Portobelon ympäristössä käyden lahden molemmilla puolilla olevilla linnoituskukkuloilla -Portobelon lahti on historian aikana ollut useampaan kertaan taistelutantereena, lue lisää tästä. Portobelosta käsin pystyy tekemään kaikki hankinnat, koska sekä Coloniin että Panama Cityyn pääsee bussilla. Dieseliä saimme ostettua paikallisen autokorjaamon kautta, kiitos Heikille neuvosta.

Diesel-ostoksilla, muchas gracias Pesuña

Vihdoin koitti aamu, jolloin päätimme lähteä. Jo viikkoa aiemmin olimme käyneet kirjautumassa maasta ulos, mutta sääolojen takia jouduimme odottelemaan eli olimme laittomasti maassa maahan tullessa kolme viikkoa San Blasilla ennen viranomaiskonttorille Porveniriin ehtimistä ja  taas viikko poislähtiessä:-)

Sääennusteiden mukaan meillä piti olla vain alussa vastatuuli ja sen jälkeen tuulen ennustettiin kääntyvän itään eli sivutuuleksi. Mutta todellisuudessa ajelimme koneella vastatuuleen lähes koko matkan, vain 12 tuntia matkan keskivaiheilla saimme nauttia oikeasta purjehduksesta. Meri oli aika kuoppainen, mutta siellä mentiin. Saimme matkalla salamatkustajankin, kun Lokki Joonatan tupsahti illan hämärtyessä kyytiin. Yön nukuttuaan se päätti aamulla, että me olemme liian hidas taksi ja lensi tiehensä -ja jätti jälkeensä uskomattoman määrän uloste-sotkua.

Kahden yön jälkeen näimme vihdoin Providencian saaren hahmon edessämme. Loppumatkan ankkurilahteen ajelimme turvallisesti isoilla valaistuilla poijuilla merkittyä väylää riuttojen läpi. Poijutettua reittiä emme muista nähneemme keski-Euroopan jälkeen missään, yksittäisiä poijujakin vain muutaman. 50 tunnin matkan jälkeen pudotimme ankkurin 3,5 metriä syvään veteen heti viimeisen poijun jälkeen. Olimme perillä Santa Isabelin kaupungin edustalla, Providencian saarella, joka kuuluu Kolumbian valtioon.